Peloponnesolainen sota (431–404 eaa.)

Persialaissotien jälkeen Ateenasta tuli hyvin rikas ja mahtava. Sillä oli Kreikan suurin laivasto, στόλος, ja monet saarten ja rannikoiden kaupungit maksoivat sille rahaa liittolaisina. Etelä-Kreikassa sijaitsevalla Spartalla oli parhaat sotilaat maalla, ja se johti omaa liittolaisryhmäänsä Peloponnesoksella. Kumpikin kaupunki pelkäsi toista.

Vuonna 431 eaa. sota alkoi. Sitä kutsutaan Peloponnesolaiseksi sodaksi, koska Ateena taisteli Spartaa ja sen Peloponnesoksen liittolaisia vastaan. Sota kesti 27 vuotta, ja välissä oli muutaman vuoden epävarma rauha, εἰρήνη. Lähes joka kesä Spartan armeija marssi Ateenaa ympäröivälle maaseudulle ja poltti pellot. Ateenalaiset pysyivät turvassa pitkien muuriensa takana ja lähettivät laivansa hyökkäämään vihollisen rannikoille.

Tapahtui paljon kauheaa: tauti tappoi monia ateenalaisia, kaupunkeja piiritettiin, ja valtava ateenalainen armeija tuhoutui Sisiliassa. Vuonna 404 eaa. nälkiintynyt Ateena, jolla ei enää ollut laivoja, antautui Spartalle.

Historioitsija Thukydides, ateenalainen, joka eli koko sodan läpi, erottaa avoimesti esitetyt riidat todellisesta syystä. Riidat koskivat Korinttia ja sen vanhaa siirtokuntaa Kerkyraa, pohjoista Poteidaian kaupunkia sekä ateenalaista päätöstä, joka sulki Megaran pois valtakunnan markkinoilta. Todellisin syy oli kuitenkin hänen mukaansa (1.23.6) Ateenan vallan kasvu ja pelko, jota se herätti Lakedaimonissa eli Spartassa. Sota rikkoi kolmenkymmenen vuoden rauhan, jonka osapuolet olivat solmineet noin neljätoista vuotta aiemmin.

Ateenan johtavalla sotapäälliköllä, στρατηγός, Perikleellä oli suunnitelma: välttää taisteluja maalla, tuoda maaseudun väki muurien sisään, luottaa laivastoon ja olla valloittamatta mitään uutta (Thukydides 2.65.7). Mutta vuonna 430 eaa. ahtaassa kaupungissa puhkesi tappava kulkutauti, λοιμός, jota yleensä kutsutaan Ateenan rutoksi (2.47). Lääkärit eivät voineet tehdä mitään, ja monet heistä kuolivat itsekin. Perikles kuoli vuonna 429 eaa., kaksi vuotta ja kuusi kuukautta sodan alkamisen jälkeen (2.65.6).

Perikleen jälkeen, sanoo Thukydides, Ateenan johtajat olivat ”tasavertaisempia keskenään”, ja koska kukin tavoitteli ensimmäistä sijaa, he jättivät valtion asiat kansanjoukon toiveiden varaan (2.65.10). Heistä tunnetuin oli Kleon. Kun Lesboksen saarella sijaitseva Mytilene kapinoi vuonna 427 eaa., hän sai kansankokouksen äänestämään kaikkien kaupungin miesten surmaamisesta; seuraavana päivänä ateenalaiset muuttivat mielensä ja lähettivät toisen laivan, joka ehti perille juuri ajoissa. Thukydides kutsuu häntä ”Ateenan väkivaltaisimmaksi mieheksi” (3.36.6).

Vuonna 425 eaa. ateenalaiset saartoivat spartalaisia sotilaita Sfakterian saarelle Pyloksen lähellä. Tässä kohdassa Thukydides (4.21.3) esittelee Kleonin sanoin ἀνὴρ δημαγωγός, kansanjohtaja, joka osasi parhaiten suostutella joukkoja. Kleon lupasi tuoda spartalaiset kahdessakymmenessä päivässä, ja hän onnistui. Vuotta myöhemmin Aristofanes pilkkasi komediassaan Ritarit (424 eaa.) heikosti naamioitua Kleonia ja vitsaili, ettei δημαγωγία ollut enää sivistyneiden ja kunnollisten miesten työtä.

Vuonna 422 eaa. sekä Kleon että spartalainen sotapäällikkö Brasidas kaatuivat Amfipoliin taistelussa (5.10). Ilman heitä osapuolet solmivat Nikiaan rauhan vuonna 421 eaa. Thukydides laskee silti kaiken yhdeksi 27 vuoden sodaksi (5.26).

Rauha ei kestänyt. Vuonna 416 eaa. Ateena piiritti pientä Meloksen saarta, joka halusi pysyä puolueettomana, ja antautumisen jälkeen surmasi sen miehet ja orjuutti naiset ja lapset; Thukydides kertoo piiritystä, πολιορκία, edeltäneistä neuvotteluista kuuluisassa Meloksen dialogissa (5.84–116). Vuonna 415 eaa. Ateena lähetti suuren sotaretken Sisilian Syrakusaa vastaan. Vuoteen 413 eaa. mennessä se oli epäonnistunut täysin: ainakin 7 000 vankia pidettiin kivilouhoksilla, ja ”monista vain harvat palasivat kotiin” (7.87).

Samana vuonna Sparta rakensi linnoituksen Dekeleiaan Attikaan, Ateenan näköetäisyydelle, ja piti siellä armeijaa ympäri vuoden (7.19). Vanha vihollinen Persia maksoi nyt spartalaisen laivaston kuninkaan pojan Kyyroksen kautta (2.65.12). Vuonna 405 eaa. spartalainen amiraali Lysandros yllätti ateenalaiset laivat Aigospotamoin rannalla ja kaappasi lähes kaikki (Ksenofon, Hellenika 2.1.28).

Piiritetty ja nälkiintynyt Ateena antautui vuonna 404 eaa. Sen piti purkaa pitkät muurit ja Pireuksen muurit ja pitää vain kaksitoista laivaa (Hellenika 2.2.20). Sparta asetti valtaan Kolmekymmentä, jotka muistetaan kolmenakymmenenä tyrannina, mutta demokratia palasi vuonna 403 eaa.