Kreikkalainen polis: mikä oli kaupunkivaltio?

Kreikan sana πόλις (polis) tarkoittaa ”kaupunkia”. Kreikkalainen polis oli kuitenkin enemmän kuin kaupunki. Se oli pieni, itsenäinen valtio. Keskellä oli kaupunki, usein muurien ympäröimä, ja sen ympärillä peltoja ja kyliä. Tätä maatalousaluetta kreikkalaiset kutsuivat nimellä χώρα (khora).

Jokainen polis sääti omat lakinsa, valitsi omat johtajansa, piti omaa armeijaa ja löi usein omia kolikoitaan. Jokaisella oli myös oma suosikkijumala tai -jumalatar, joka suojeli sitä. Ateenalla oli esimerkiksi Athene. Joskus kaksi polista oli ystäviä, joskus ne sotivat keskenään.

Kuinka monta niitä oli? Kööpenhaminan Polis-keskuksen historioitsijat tekivät luettelon kaikista paikoista, jotka olivat noin vuosien 650 ja 325 eaa. välillä varmasti tai todennäköisesti poliksia. He laskivat niitä 1 035. Useimmat olivat pieniä. Ateena ja Sparta olivat paljon suurempia kuin useimmat. Kaikki nämä kreikkalaiset puhuivat samaa kieltä ja rukoilivat samoja jumalia, mutta he eivät asuneet yhdessä maassa.

Moni polis rakennettiin korkean kallion tai kukkulan ympärille. Kreikkalaiset kutsuivat sitä nimellä ἀκρόπολις (akropolis), joka tarkoittaa ”kaupungin yläosaa”. Vaaran tullen ihmiset saattoivat paeta sinne turvaan. Huipulla seisoi ναός, kaupungin jumalan temppeli. Ateenan Akropoliilla Athenea alettiin palvoa 700-luvulla eaa. 400-luvulla eaa. ateenalaiset rakensivat sinne hänelle Parthenonin.

Kallion alapuolella oli ἀγορά (agora), suuri avoin aukio. Se oli arkielämän sydän. Maanviljelijät ja käsityöläiset myivät siellä ruokaa, ruukkuja ja kenkiä. Kansalaiset tapasivat toisiaan puhuakseen uutisista. Ateenan agoran ympärillä olivat neuvoston talo, virastoja ja tuomioistuimia.

Monen kaupungin ympärillä oli vahva kivimuuri, τεῖχος. Muurien ulkopuolella olivat khoran tilat oliivipuineen, viiniköynnöksineen ja vehnineen.

πολίτης (polites) oli kansalainen eli poliksen jäsen. Kaikki poliksessa asuvat eivät kuitenkaan olleet kansalaisia. Useimmissa kreikkalaisissa kaupungeissa täydet oikeudet oli vain vapailla aikuisilla miehillä, jotka olivat kansalaisperheistä. Kaupungissa asuvat naiset, lapset, orjat ja muukalaiset eivät olleet täysiä kansalaisia.

Kansalaisilla oli oikeuksia ja velvollisuuksia. He saattoivat osallistua kokouksiin, auttaa lakien, νόμοι, säätämisessä ja toimia tuomareina oikeudessa. Heidän piti myös puolustaa kaupunkia. Sodan tullen kansalaiset pukivat haarniskansa ja taistelivat rinta rinnan.

Jokainen polis päätti itse, miten sitä hallittiin. Joissakin valta oli kuninkaalla tai muutamalla rikkaalla suvulla. Ateenassa kansalaiset itse kokoontuivat kansankokoukseen ja äänestivät suurista päätöksistä. Se oli demokratiaa. Filosofi Aristoteles kirjoitti, että ihminen on luonnostaan ”poliittinen eläin”, olento, joka on luotu elämään poliksessa.

Polis katosi kauan sitten, mutta sen sanat eivät. Kuuntele niitä nykykreikaksi:

• πόλη (poli) on yhä tavallinen sana ”kaupungille”. Moni kreikkalainen kutsuu Istanbulia yksinkertaisesti nimellä η Πόλη, ”Kaupunki”, sen vanhan nimen Κωνσταντινούπολη, ”Konstantinuksen kaupunki”, mukaan.
• πολίτης tarkoittaa yhä ”kansalaista”.
• αγορά tarkoittaa nykyään ”toria” tai ”ostoksia”. Ostoksille lähtevä kreikkalainen sanoo «πάω στην αγορά».
• Ακρόπολη on Ateenan kuuluisan kallion nimi, ja sillä tarkoitetaan myös muita korkealla olevia linnoituksia.

Monet muutkin kielet käyttävät polista. Suomen sanat ”politiikka” ja ”poliisi” sekä englannin ”politics” tulevat sanoista, jotka on muodostettu sanasta πόλις. Kun kreikkalainen koululainen opiskelee antiikin kaupunkivaltiota, hän kuulee sanoja, joita käytetään joka päivä kadulla.