Hopliitti: kreikkalaisen sotilaan varusteet

Hopliitti (ὁπλίτης) oli raskaasti aseistettu kreikkalainen jalkaväen sotilas. Nimi tulee sanasta ὅπλα, ”aseet” tai ”varusteet”. Joissakin kirjoissa sanotaan, että se tulee hoplon-nimisestä kilvestä, mutta kreikkalaiset kirjoittajat kutsuivat kilpeä yleensä nimellä ἀσπίς. 500-luvulla eaa. hopliiteista tuli kreikkalaisten kaupunkivaltioiden tärkein taisteluvoima.

Hopliitti oli sen kaupungin kansalainen, jonka puolesta hän taisteli. Hänen piti ostaa varusteensa itse, ja pronssi oli kallista. Siksi vain varakkaammat miehet pystyivät olemaan hopliitteja. Köyhemmät taistelivat kevyesti aseistettuina lingoin, jousin tai heittokeihäin. Vain hyvin rikkailla oli varaa hevosiin, joten kreikkalaisissa armeijoissa oli vähän ratsumiehiä.

Saman kaupungin hopliiteilla ei ollut kaikilla samaa univormua: jokainen toi mukanaan oman haarniskansa. Spartalaiset olivat poikkeus, sillä heidän varusteensa olivat kaikki samanlaiset.

Museot ympäri maailmaa säilyttävät hopliittien varusteiden osia, ja kreikkalaiset maljakot näyttävät hopliitteja valmistautumassa sotaan. Tässä on, mitä hopliitti kantoi päästä varpaisiin:

• Kypärä (κράνος): pronssia. Yleisin malli, korinttilainen kypärä, peitti koko kasvot silmiä ja suuta lukuun ottamatta. Se suojasi päätä hyvin, mutta sotilas ei nähnyt eikä kuullut kovin hyvin. Monessa kypärässä oli jouhista tehty harja.
• Rintapanssari (θώραξ): raskas, kellon muotoinen pronssipanssari tai kevyempi, yhteen liimatuista pellavakerroksista tehty panssari.
• Säärisuojat (κνημῖδες): pronssiset suojat säärille.
• Kilpi (ἀσπίς): suuri ja pyöreä, puusta tehty ja pronssilevyllä päällystetty. Hopliitti pujotti vasemman käsivartensa keskellä olevan hihnan läpi ja piti kiinni kädensijasta lähellä reunaa. Monessa kilvessä oli maalattu kuvio, jotta ystävät tunnistaisivat sen tai jotta vihollinen pelästyisi.
• Keihäs (δόρυ): noin 2 metriä pitkä, ja kärki oli pronssia. Sillä pistettiin, sitä ei yleensä heitetty. Toisen pään raskas pronssipiikki piti sen tasapainossa.
• Miekka (ξίφος): lyhyt varaase, joka riippui vasemmalla kyljellä.

Hopliitit eivät taistelleet yksin. He seisoivat olka olkaa vasten pitkissä riveissä taistelukentän poikki. Tätä muodostelmaa kutsuttiin falangiksi (φάλαγξ). Jokaisen miehen kilpi suojasi hänen oman ruumiinsa vasenta puolta ja vieruskaverin oikeaa puolta. Siksi jokainen hopliitti tarvitsi vierustoveriaan, ja vierustoveri tarvitsi häntä.

Ateenalainen historioitsija Thukydides huomasi tästä jotakin. Jokainen sotilas yritti piilottaa suojaamattoman oikean kylkensä vierustoverin kilven taakse. Siksi, hän kirjoitti, armeijat liukuivat aina vähän oikealle edetessään taisteluun (Thukydides 5.71).

Kun rivit kohtasivat, hopliitit työnsivät kilvillään ja pistivät keihäillään. Siihen tarvittiin yhteistyötä ja harjoittelua. Pakeneva mies jätti aukon, jota vihollinen saattoi käyttää hyväkseen, joten oman kilven säilyttäminen oli hyvin tärkeää. Vuosisatoja myöhemmin kirjoittanut Plutarkhos kertoo spartalaisesta äidistä, joka ojensi pojalleen kilven ja sanoi: ”Tämän kanssa tai tämän päällä.” Hän tarkoitti: tule takaisin kilpesi kanssa tai tule kannetuksi sen päällä.

Monet hopliitin sanat elävät yhä. Nykyisessä Kreikan armeijassa οπλίτης on sotilas, jolla ei ole sotilasarvoa, toisin kuin upseereilla. Asepalvelus on θητεία; muinaiskreikassa θητεία tarkoitti palkkatyötä jollekulle toiselle. Asepalvelusta suorittava nuori kreikkalainen on siis «οπλίτης θητείας».

Myös varusteet elävät sanoissa. Moottoripyöräilijä tai palomies käyttää κράνος-kypärää. Mellakkapoliisilla on ασπίδα. Θώρακας tarkoittaa myös rintakehää: lääkäri voi määrätä «ακτινογραφία θώρακος» eli keuhkokuvan. Ilmaus «η αιχμή του δόρατος», ”keihään kärki”, tarkoittaa hyökkäyksen ensimmäistä ja terävintä osaa, vähän kuin suomen ”keihäänkärki”. Ja όπλο on arkinen kreikan sana mille tahansa aseelle.