Kreikkalaiset siirtokunnat Välimerellä ja Mustallamerellä

700-luvulta 500-luvulle eaa. kreikkalaisten ryhmät pakkasivat tavaransa, nousivat laivoihin, πλοῖα, ja purjehtivat kauas kotoa. He etsivät uutta paikkaa, jossa asua ja johon rakentaa uusi kaupunki. Historioitsijat kutsuvat tätä aikaa kreikkalaisen siirtolaisuuden ajaksi.

Miksi he lähtivät? Kreikassa on paljon vuoria ja vain pieniä tasankoja, joten hyvää viljelysmaata ei riittänyt kaikille. Väestö kasvoi, ja nuoret perheet tarvitsivat maata. Kreikassa oli myös vähän metalleja, kuten tinaa ja kuparia, joten kreikkalaiset lähtivät meren taakse etsimään niitä ja käymään kauppaa. Joskus ihmiset lähtivät, koska heidän omassa kaupungissaan oli riitoja.

Lopulta kreikkalaisia kaupunkeja oli rannikoilla Espanjasta aina Mustanmeren kaukaiseen päähän asti. Filosofi Platonin kirjassa Sokrates sanoo, että näiden maailman kahden äären välissä asuvat ihmiset elävät meren ympärillä ”kuin muurahaiset tai sammakot lammen ympärillä”.

Uutta kaupunkia kutsuttiin nimellä ἀποικία (apoikia), ”koti kaukana”. Kaupunki, josta siirtolaiset tulivat, oli sen μητρόπολις (metropolis), ”emokaupunki”. Yleensä emokaupunki päätti lähettää ihmisiä matkaan ja valitsi johtajan, οἰκιστής (oikistes), eli perustajan. Siirtolaisia kutsuttiin nimellä ἄποικοι. Kaikki eivät lähteneet vapaaehtoisesti.

Ennen matkaa kreikkalaiset kysyivät usein neuvoa Apollon-jumalalta tämän μαντεῖον-paikassa, Delfoin oraakkelissa. Historioitsija Herodotos kertoo hauskan tarinan. Delfoin papitar käski Theran saaren kuningasta perustamaan kaupungin Libyaan. Mutta Theran asukkaat eivät edes tienneet, missä Libya oli! Lopulta Theran siirtolaiset perustivat Kyrenen Pohjois-Afrikkaan.

Uudessa paikassa siirtolaiset mittasivat maan, tekivät suoria katuja ja antoivat jokaiselle perheelle maapalan. Siirtokunta oli uusi, vapaa polis omine lakeineen: emokaupunki ei hallinnut sitä. Mutta kaupungit pitivät usein tiiviit siteet, samat jumalat ja samat juhlat. Jotkin siirtokunnat laittoivat jopa rahoihinsa samat kuvat kuin emokaupunkinsa.

Osa lännen varhaisimmista siirtolaisista tuli Euboian saarelta. He asettuivat Pithekussaihin, nykyiselle Ischian saarelle Napolin lähelle. Monia muita kaupunkeja syntyi Etelä-Italiaan ja Sisiliaan. Historioitsija Thukydides kirjoittaa, että Arkhiaan johtamat korinttilaiset perustivat Syrakusan Sisiliaan ajettuaan pois paikalliset sikelit.

Fokaian kreikkalaiset, jotka tulivat kaupungista nykyisen Turkin rannikolta, olivat rohkeita merenkulkijoita. Noin 600 eaa. he perustivat Massalian, nykyisen Marseillen Ranskassa. Myöhemmin Massalian asukkaat perustivat Espanjaan kaupungin nimeltä Emporion, ”kauppapaikka”. Sen rauniot ovat Empúriesissa Kataloniassa.

Idässä kreikkalaiset purjehtivat Mustallemerelle, jota he kutsuivat nimellä Εὔξεινος Πόντος, ”vieraille ystävällinen meri”. Miletos oli mestari: roomalainen kirjailija Plinius kutsui sitä yli yhdeksänkymmenen kaupungin äidiksi. Sen siirtokuntia olivat esimerkiksi Istros Tonavan suiston lähellä ja Apollonia nykyisen Bulgarian rannikolla.

Tulokkaat kohtasivat paikalliset kansat. Joskus he kävivät kauppaa näiden kanssa, ja joskus he taistelivat heitä vastaan ja veivät heidän maansa.

Siirtokuntien aika päättyi kauan sitten, mutta niiden sanat elävät yhä nykykreikassa:

• αποικία tarkoittaa yhä ”siirtokuntaa” tai ”siirtomaata”: muinaista kreikkalaista siirtokuntaa tai nykyaikaisen imperiumin siirtomaata. Tutkijat puhuvat myös korallien tai bakteerien yhdyskunnasta.
• μητρόπολη elää kolmea elämää. Historiantunnilla se on siirtokunnan emokaupunki. Se tarkoittaa myös suurta, tärkeää kaupunkia, ”metropolia”. Ja ortodoksisessa kirkossa se on suuri kirkollinen alue ja sen pääkirkko. Kreikan sanakirja antaa esimerkin: kansallispäivän virallinen jumalanpalvelus pidetään Μητρόπολη-kirkossa.
• εμπόριο tarkoittaa ”kauppaa”. Se tulee muinaisesta sanasta ἐμπόριον, kauppapaikka. Kreikassa on jopa kauppaministeriö.
• λιμάνι, ”satama”, on tehnyt pitkän matkan. Muinainen sana oli λιμήν. Turkki lainasi sen muodossa liman, ja kreikka lainasi sen takaisin muodossa λιμάνι.

Kreikkalainen koululainen, joka opiskelee siirtokuntia tunnilla, kuulee nämä sanat taas uutisissa.