Tyrannia, oligarkia ja aristokratia: antiikin Kreikan valtiomuodot

Antiikin Kreikka ei ollut yksi maa. Jokaisella kaupunkivaltiolla oli oma valtiomuotonsa, πολίτευμα, ja se saattoi ajan mittaan muuttua. Kreikkalaisilla oli selvät sanat eri vaihtoehdoille:

• Monarkia (μοναρχία): hallitsee yksi ihminen, sanoista μόνος ”yksin” ja ἀρχή ”valta”. Kuningas oli βασιλεύς.
• Aristokratia (ἀριστοκρατία): ”parhailla”, οἱ ἄριστοι, on valta, κράτος. Käytännössä he olivat ylhäisiä sukuja.
• Oligarkia (ὀλιγαρχία): harvat, ὀλίγοι, hallitsevat, yleensä rikkaat.
• Tyrannia (τυραννίς): yksi mies ottaa vallan lain ulkopuolella.
• Demokratia (δημοκρατία): valta on kansalla, δῆμος.

300-luvulla eaa. Aristoteles järjesti ne pareiksi (Politiikka 3, 1279a–b). Hyvä hallinto toimii koko yhteisön hyväksi, huono omien hallitsijoidensa hyväksi. Kuninkuus rappeutuu tyranniaksi, aristokratia oligarkiaksi ja se, mitä hän kutsuu ”perustuslailliseksi hallinnoksi”, demokratiaksi, jota hän kuvaa vallaksi köyhien etua varten. Nykyiset lukijat yllättyvät usein, kun demokratia on hänen huonojen listallaan.

Meille tyranni on julma hallitsija. Varhaisessa kreikan käytössä sana kertoi, miten mies oli saanut vallan, ei miten hän sitä käytti: τύραννος hallitsi ilman laillista oikeutta. Liddellin ja Scottin sanakirja pitää sanaa lainana, luultavasti lyydian tai frygian kielestä; sen tarkka alkuperä on tuntematon. Jotkut olivat ankaria. Herodotos (5.92) kertoo, että Korintin Periandros pyysi neuvoa Miletoksen Thrasybulokselta, ja tämä vain käveli pellon läpi katkoen korkeimmat tähkät. Periandros ymmärsi: hänen piti raivata tieltään johtavat kansalaiset.

Tunnetuin tapaus on Ateenan Peisistratos. Herodotos (1.59) kertoo, että hän haavoitti itseään ja muulejaan, ajoi agoralle ja väitti vihollisten hyökänneen kimppuunsa. Solonin varoituksesta huolimatta ateenalaiset myönsivät hänelle äänestyksellä nuijin aseistetun vartion. Sen avulla hän valtasi Akropoliin noin vuonna 560 eaa. Silti, Herodotos lisää, hän säilytti entiset virkamiehet ja lait. Ateenalaisten valtiojärjestys (16), Aristoteleen tai hänen oppilaansa teos, kertoo, että hän lainasi rahaa köyhille viljelijöille ja että hänen valtaansa kutsuttiin Kronoksen kultaiseksi ajaksi. Kahdesti karkotettuna hän piti valtaa vain 19 viimeisestä 33 vuodestaan (luku 17; Politiikka sanoo 17).

Harva tyrannia kesti pitkään. Aristoteles (Politiikka 5, 1315b) antaa 100 vuotta pisimmälle, Sikyonissa, 73,5 vuotta Korintille ja sanoo useimpien olleen lyhyitä. Ateenassa tyrannia päättyi vuonna 510 eaa., kun Spartan kuningas Kleomenes ajoi ateenalaisten avulla pois Hippiaan, Peisistratoksen pojan.

Monia kaupunkeja johti pieni ryhmä. Varhaisessa Ateenassa ylimmät virat jaettiin ”syntyperän ja varallisuuden mukaan” (Ateenalaisten valtiojärjestys 3.1). Korintissa, kertoo Herodotos, bakkhiadien suvun oligarkia hallitsi kaupunkia ja avioitui vain keskenään, kunnes Kypselos, perinteen mukaan noin vuonna 657 eaa., kukisti sen ja nousi tyranniksi.

Oliko se aristokratia vai oligarkia? Raja ei ole terävä. Aristoteleelle aristokratia palvelee yhteistä hyvää ja oligarkia rikkaita, ja todellinen ero oligarkian ja demokratian välillä on rikkaus ja köyhyys. Nimityksistä saattoi kiistellä: hän kertoo, että jotkut kutsuivat Spartaa demokratiaksi yhteisen kasvatuksen ja yhteisten aterioiden takia ja toiset oligarkiaksi, koska virkamiehet valittiin eikä arvottu (Politiikka 4, 1294b). Useimmista kreikkalaisista oligarkioista on niukasti tietoa, joten paljon jää epävarmaksi.

Jopa demokraattinen Ateena joutui kahdesti oligarkian alle. Vuonna 411 eaa. Neljäsataa otti vallan kansankokoukselta. Vuonna 404 eaa., tappion jälkeen Spartalle, hallitsi Spartan tukema kolmenkymmenen miehen ryhmä. He surmasivat ainakin 1 500 ihmistä, kertoo Ateenalaisten valtiojärjestys (35.4). Toisen Thrasybuloksen, ateenalaisen, johtamat maanpakolaiset iskivät takaisin, ja demokratia palasi vuonna 403 eaa. Nämä miehet olivat oligarkia, ja silti heidät muistetaan ”Kolmenakymmenenä tyrannina”: siihen mennessä τύραννος oli tullut haukkumasanaksi.

Kaikki nämä sanat ovat yhä Triantafyllidisin nykykreikan sanakirjassa, joka näyttää, miten ne ovat siirtyneet. Πολίτευμα on tavallinen sana maan valtiomuodolle, esimerkkinä «Το πολίτευμα της Ελλάδας είναι η κοινοβουλευτική δημοκρατία». Valtio itse on Ελληνική Δημοκρατία. Μοναρχία kuuluu nyt Kreikan historiaan: joulukuun 1974 kansanäänestyksessä noin 69 % äänestäjistä hylkäsi monarkian.

Muut sanat ovat liukuneet. Τύραννος voi nyt olla kuka tahansa muita sortava, kuten lauseessa «είναι ένας τύραννος μέσα στο σπίτι», ja sana piileskelee dinosauruksen nimessä τυραννόσαυρος. Ολιγαρχία on myös pieni ryhmä, joka omistaa suuren osan maan varallisuudesta, οικονομική ολιγαρχία. Αριστοκρατία on myös yhteiskuntaluokka, ja leikillisesti ylpeä ihminen on «βαριά αριστοκρατία». Myös rakennuspalikat elävät: ἄριστος antaa sanan άριστα, koulun korkein arvosana, ja ὀλίγος muuttui muotoon λίγος, ”vähän”.

Suurin yllätys on δορυφόρος. Se oli tyrannin aseistettu vartija, ja Herodotos korostaa, etteivät Peisistratoksen miehet olleet δορυφόροι vaan nuijankantajia. Nykyään se tarkoittaa satelliittia, uusi merkitys ranskan ja englannin sanan satellite mallin mukaan.