Symposion – antiikin kreikkalaiset juomingit

Kreikan sana συμπόσιον tarkoittaa ”yhdessä juomista”: σύν (kanssa) + πίνω (juoda). Symposion alkoi illallisen, δεῖπνον, jälkeen. Ruokapöydät vietiin pois, ja sitten alkoivat viini, musiikki ja keskustelu.

Symposion pidettiin yksityiskodissa, erityisessä huoneessa nimeltä ἀνδρών, ”miesten huone”. Seinien vierillä oli leposohvia, joista kutakin kutsuttiin nimellä κλίνη. Huoneet rakennettiin usein seitsemälle, yhdelletoista tai viidelletoista sohvalle, ja kullakin oli noin kaksi vierasta. Symposion oli siis pieni ystäväjoukko, ei suuret pidot.

Vieraat eivät istuneet. He makasivat vasemmalla kyljellään tyynyyn nojaten ja pitivät maljaa oikeassa kädessä. Vieraat olivat miehiä, enimmäkseen rikkaita kansalaisia. Heidän perheidensä naiset eivät osallistuneet. Muut naiset olivat paikalla töissä: tarjoilevia orjanaisia, muusikoita ja tanssijoita sekä ἑταῖραι, palkattuja seuralaisia.

Kreikkalaiset eivät juuri koskaan juoneet viiniä, οἶνος, sellaisenaan. He sekoittivat sen veteen suuressa astiassa, κρατήρ (krateri), verbistä κεράννυμι, ”sekoittaa”. Sitten orja täytti maljat; viinin kaatajaa kutsuttiin nimellä οἰνοχόος. Vieraat joivat leveästä, matalasta kaksikorvaisesta maljasta, κύλιξ, tai muista astioista. Moni maalattu malja ja krateri, jonka näemme nykyään museoissa, tehtiin symposioneja varten.

Yksi vieraista valittiin johtajaksi, συμποσίαρχος (symposiarkki). Hän päätti, kuinka vahva sekoitus oli ja montako krateria seurue joi. Anakreon, 500-luvun eaa. runoilija, pyytää poikaa kaatamaan kymmenen mittaa vettä ja viisi mittaa viiniä, jotta hän voisi juhlia muuttumatta väkivaltaiseksi (fragmentti 356a). Eubuloksen komediassa, jota Athenaios lainaa (2.36b–c), jumala Dionysos sanoo, että viisaat juovat kolme krateria: yhden terveydeksi, yhden rakkaudeksi ja nautinnoksi, yhden uneksi. Neljännestä alkaen tulevat loukkaukset, huuto ja tappelut.

Vahvan, sekoittamattoman viinin juomista pidettiin vieraiden kansojen tapana. Herodotos (6.84) kertoo spartalaisen tarinan: kuningas Kleomenes tuli hulluksi, koska oli oppinut skyyteiltä juomaan vahvaa viiniä.

Symposion alkoi jumalista. Platonin Pidoissa (176a) vieraat vuodattavat illallisen jälkeen σπονδή, viiniuhrin, laulavat jumalalle hymnin ja vasta sitten alkavat juoda.

Sen jälkeen ilta saattoi kulkea monella tavalla:

• Laulut. Vieraat lauloivat lyhyitä lauluja, usein lyyran säestyksellä, ystävyydestä, rakkaudesta, viinistä tai politiikasta. Runoilijat kuten Alkaios ja Anakreon kirjoittivat monet runonsa juuri tällaisiin iltoihin.
• Musiikki ja tanssi. Usein tyttö soitti αὐλός-soitinta, kaksoishuilua, ja tanssijat tai akrobaatit esiintyivät.
• Pelit. κότταβος-pelissä vieras heitti maljansa viimeiset viinipisarat maaliin.
• Keskustelu. Vieraat pitivät puheita, esittivät arvoituksia ja väittelivät.

Kuuluisin symposion on kirja. Platonin Pidoissa, jotka sijoittuvat runoilija Agathonin taloon Ateenassa, vieraat sopivat, että jokainen juo vain sen verran kuin haluaa. He lähettävät huilunsoittajattaren pois (176e) ja pitävät puheita rakkauden jumalan Eroksen kunniaksi; myös Sokrates puhuu. Myös Ksenofon kirjoitti Pidot, joissa Sokrates on vieraana. Historioitsijat muistuttavat, että nämä kirjat kuvaavat ihanteellisia juhlia; monet todelliset illat olivat äänekkäämpiä ja päättyivät meluisaan kulkueeseen kaduilla, κῶμος.

Monet symposionin sanat elävät yhä, mutta osa on vaihtanut tehtävää. Triantafyllidisin nykykreikan sanakirja antaa sanalle συμπόσιο kaksi merkitystä: antiikin juomingit tai hyvin runsas ateria monine vieraineen, sekä tutkijoiden kokous, jossa pidetään esitelmiä, kuten «ιατρικό συμπόσιο» (lääketieteellinen symposium). Toinen merkitys palasi kreikkaan englannin sanasta ”symposium”.

Κρατήρας on museoissa yhä antiikin sekoitusastia, mutta useimmat kreikkalaiset käyttävät sanaa tulivuoren aukosta tai Kuun kraatterista. Κύλικα on enää vain museosana. Sana κλίνη on nykyään virallinen: hotellit ja sairaalat ilmoittavat kokonsa vuodepaikkoina, «κλίνες».

Itse juomaa kreikkalaiset pyytävät tavernassa sanalla κρασί. Vanha sana οίνος elää virallisessa kielessä: viinietiketeissä, sanoissa kuten οινοποιείο (viinitila) ja kirkossa, jossa leipä ja viini ovat «ο άρτος και ο οίνος». Vesi on nykyään νερό, ei ὕδωρ, vaikka ὕδωρ elää sanoissa kuten υδραυλικός (putkimies).