Kreikka Rooman vallan alla: ”valloitettu Kreikka valloitti voittajansa”

Noin vuonna 200 eaa. Kreikka oli kaupunkien ja liittojen maa, ja lähistön vahvin valta oli Makedonian kuninkailla. Rooma, Italiasta noussut suurvalta, taisteli näitä kuninkaita vastaan ja voitti: se löi Filippos V:n vuonna 197 eaa. ja tämän pojan Perseuksen vuonna 168 eaa. Vuonna 146 eaa. roomalainen armeija tuhosi rikkaan Korintin kaupungin. Siitä lähtien Rooma hallitsi Kreikkaa.

Sitten tapahtui jotain epätavallista. Voittajat alkoivat ihailla kukistamiensa ihmisten kulttuuria. Nuoret roomalaiset lähtivät opiskelemaan Ateenaan, ja oppineet roomalaiset puhuivat kreikkaa. Roomalainen runoilija Horatius sanoi sen kuuluisassa säkeessä: ”Valloitettu Kreikka valloitti hurjan voittajansa.” Rooma voitti sodat, mutta kreikkalaiset kirjat, taide ja ajatukset voittivat monet roomalaiset puolelleen.

Vuoden 196 eaa. Istmian kisoissa airut luki stadionilla viestin: Rooman senaatti ja sotapäällikkö Flamininus, voitettuaan Filippoksen, julistivat kahdeksan kreikkalaista kansaa vapaiksi, ilman varuskuntia ja veroja (Polybios 18.46). Taputus oli niin kovaa, että hänen piti toistaa viesti. Historioitsijat kiistelevät yhä siitä, mitä Rooma tarkoitti sanalla ἐλευθερία: kreikkalaiset ymmärsivät sen itsehallinnoksi, kun taas Roomalle se saattoi merkitä pieniä, hajanaisia kaupunkeja, jokainen omillaan.

Se ei kestänyt. Pydnan jälkeen yli tuhat akhaialaista, joita syytettiin Perseuksen tukemisesta, lähetettiin Italiaan; kuusitoista vuotta myöhemmin heitä oli jäljellä enintään kolmesataa (Pausanias 7.10). Yksi näistä vangeista oli Polybios. Hän tutustui roomalaisiin johtajiin ja kirjoitti kreikaksi historiansa Rooman noususta.

Vuonna 146 eaa., sodan jälkeen Akhaian liittoa vastaan, Lucius Mummius valtasi Korintin rynnäköllä ja sytytti sen tuleen. Useimmat sieltä löydetyt ihmiset surmattiin, ja naiset ja lapset myytiin orjiksi (Pausanias 7.16). Korintti pysyi autiona, kunnes Julius Caesar perusti sen uudelleen roomalaiseksi siirtokunnaksi noin vuonna 44 eaa. (Strabon 8.6.23). Siitä, miten Kreikkaa aluksi hallittiin, kiistellään. Vuoden 27 eaa. kohdalla Cassius Dio mainitsee provinssina (ἐπαρχία) ”Kreikan ja Epeiroksen”; Pausanias kutsuu sen maaherran provinssia Akhaiaksi.

Kuuluisa säe on Horatiuksen Kirjeissä 2.1.156–157: Graecia capta ferum victorem cepit et artes intulit agresti Latio, ”valloitettu Kreikka valloitti hurjan voittajansa ja toi taiteet maalaiseen Latiumiin”. Se on runoilijan näkemys, ei valloituksen historia. Horatius kertoo myös, että Ateena täydensi hänen koulutustaan ja että hän etsi totuutta ”Akademoksen lehdoissa” (Kirjeet 2.2.43–45).

Valloitus saattoi olla raaka. Vuosien 87–86 eaa. piiritystään varten Sulla kaadatti Akatemian puut ja valtasi sitten Ateenan kauheassa verilöylyssä (Plutarkhos, Sulla 12–14). Hadrianus oli erilainen: hän viimeisteli Olympian Zeuksen temppelin ja vihki sen vuonna 131/132 jaa., yli kuusi vuosisataa töiden alkamisen jälkeen. Vuonna 267 jaa. herulit ryöstivät Ateenan.

Kreikka säilyi oppineisuuden kielenä. Plutarkhos Khaironeialainen kirjoitti kreikkalaisten ja roomalaisten rinnakkaiselämäkertoja. Orjaksi syntynyt Epiktetos opetti Nikopoliissa. Galenos Pergamonista toimi lääkärinä Roomassa ja kirjoitti kreikaksi. Myös Marcus Aurelius kirjoitti Itselleen-teoksensa kreikaksi.

Kreikkalaiset antoivat vanhoille sanoille uusia tehtäviä. Polybioksen julistuksessa senaatti on ἡ σύγκλητος ja Flamininus on στρατηγὸς ὕπατος, konsulin arvonimen kreikankielinen vastine. Provinssi oli ἐπαρχία, ja αὐτοκράτωρ alkoi tarkoittaa keisaria. Kaikki nämä sanat elävät: Σύγκλητος johtaa kreikkalaista yliopistoa, Ύπατη Αρμοστεία on YK:n pakolaisjärjestö, ja επαρχία tarkoittaa myös ”maaseutua”. Roomalainen tie, jota Strabon kutsuu nimellä ἡ Ἐγνατία ὁδός (7.7.4), antoi nimensä moottoritielle Εγνατία Οδός, vaikka reitit eroavat.

Suurin muutos oli nimi. Vuonna 212 jaa. Caracalla teki keisarikunnan vapaista asukkaista Rooman kansalaisia; Cassius Dion (78.9) mielestä hän halusi lisää veroja. Ihmiset, joita me kutsumme bysanttilaisiksi, kutsuivat itseään nimellä Ῥωμαῖοι ja valtiotaan nimellä Ρωμανία. Kansankielessä Ρωμαίος muuttui vähitellen muotoon Ρωμιός, ja kielitieteilijä Manolis Triantafyllidis selittää, miten poliittinen nimi alkoi tarkoittaa kreikkalaista. Historioitsijat kiistelevät yhä siitä, millainen identiteetti tämä oli, miten laajalti sen jaettiin ja miten jotkut näistä ”roomalaisista” palasivat helleeneiksi.