Hellenistinen maailma Aleksanteri Suuren jälkeen

Aleksanteri kuoli Babylonissa vuonna 323 eaa. Hänen vaimonsa Roksane odotti lasta, mutta aikuista poikaa hänellä ei ollut. Kuuluisan kertomuksen mukaan toverit kysyivät, kenelle hän jättää valtakunnan, ja hän vastasi «τῷ κρατίστῳ», ”vahvimmalle”. Arrianos (7.26) esittää tämän vain muiden kirjoittajien kertomana ja huomauttaa, etteivät Ptolemaios ja Aristobulos merkinneet sitä muistiin.

Armeija teki kuninkaaksi Aleksanterin velipuolen Arrhidaioksen. Perdikkaasta, jolla oli kuolleen kuninkaan sormus, tuli valtionhoitaja eli henkilö, joka hallitsee kuninkaan puolesta (Diodoros 18.2). Sitten hän jakoi maakunnat kenraalien eli στρατηγοί-päälliköiden kesken. Ptolemaios sai Egyptin, Lysimakhos Traakian ja Antigonos alueita Vähästä-Aasiasta (18.3). Maakuntaa johti perinteisesti σατράπης, vanha persialainen käskynhaltijan arvonimi.

Rauha ei kestänyt, koska he olivat eri mieltä siitä, pitäisikö valtakunnan pysyä yhtenäisenä ja kenen johdolla. Omat upseerit surmasivat Perdikkaan vuonna 321 tai 320 eaa. Myös Aleksanterin ruumis päätyi Egyptiin: Ptolemaios meni hautajaissaattuetta vastaan Syyriaan, ja Diodoroksen (18.28) mukaan hän hautasi kuninkaan Aleksandriaan, kun taas Pausanias sijoittaa hautauksen Memfikseen.

Nykyhistorioitsijat jakavat taistelut useisiin diadokkisotiin, nimi tulee sanasta Διάδοχοι, ja niiden ajoitukset vaihtelevat hieman. Aleksanterin kuninkaalliset perilliset eivät selvinneet niistä. Arrhidaios teloitettiin vuonna 317 eaa., ja noin vuonna 310 eaa. (lähteet antavat vuoden 311 tai 310) surmattiin myös Roksane ja hänen poikansa Aleksanteri IV, noin kaksitoistavuotias poika.

Kyproksen edustalla vuonna 306 eaa. saadun merivoiton jälkeen Antigonos ja hänen poikansa Demetrios julistettiin kuninkaiksi, ja Antigonos lähetti Demetriokselle διάδημα-otsanauhan, kuninkaan tunnuksen. Pian arvonimen ottivat myös Ptolemaios, Lysimakhos ja Seleukos, kun taas Kassandros allekirjoitti kirjeensä yhä pelkällä nimellään (Plutarkhos, Demetrios 18).

Vuonna 301 eaa. Antigonos kaatui Ipsoksen taistelussa, ja Seleukos sai Syyrian. Vuonna 281 eaa. Seleukos voitti Lysimakhoksen Kurupedionissa, mutta Ptolemaios Keraunos murhasi hänet muutamaa kuukautta myöhemmin. Noin vuoden 280 eaa. jälkeen jäljellä oli kolme suurta kuningaskuntaa, βασίλεια:

• antigonidit Makedoniassa;
• ptolemaiokset Egyptissä;
• seleukidit Aasiassa.

Niiden rinnalle kasvoi pienempiä valtioita, kuten Pergamon Vähässä-Aasiassa ja noin vuodesta 250 eaa. kreikkalainen kuningaskunta Baktriassa.

Aleksanteri ja diadokit perustivat uusia kaupunkeja kauas Kreikasta: Seleukos perusti Antiokian ja Tigriksen Seleukeian. Niiden virallinen ja arkinen kieli oli Ateenan attikan laajentunut muoto, jota kieliopintutkijat kutsuivat nimellä κοινή, ”yhteinen” γλώσσα. Kreikan kielen portaali kuvaa sen ulottuvuutta Vähän-Aasian Egeanmeren rannikolta Punjabin tasangoille.

Piirtokirjoitukset osoittavat, kuinka pitkälle se levisi. Rosettan kivi (196 eaa.) esittää Ptolemaios V:tä koskevan säädöksen hieroglyfein, demoottisesti ja kreikaksi. Kandaharissa, nykyisessä Afganistanissa, intialainen kuningas Ashoka hakkautti kreikankielisiä säädöksiä noin vuonna 258 eaa. Ai Khanoumissa, myös Afganistanissa, Klearkhos-niminen mies pystytti Delfoista ”huolellisesti jäljentämiään” mietelauseita, muun muassa «παῖς ὢν κόσμιος γίνου», ”Lapsena ole järjestyksellinen”.

Aleksandriassa Ptolemaios I perusti Μουσεῖον-laitoksen, kuninkaallisen tutkimuskeskuksen. Kallimakhos luetteloi Kirjaston kirjat, Eratosthenes johti sitä noin vuodesta 240 eaa., ja Arkhimedes lähetti sinne tuloksiaan Syrakusasta. Siellä alkoi 200-luvulla eaa. myös heprealaisen Raamatun kääntäminen kreikaksi. Britannican mukaan koinee on nykykreikan perusta.

Rooma valtasi nämä valtiot vaihe vaiheelta. Pydnassa vuonna 168 eaa. se voitti Perseuksen, viimeisen antigonidikuninkaan. Vuonna 146 eaa. se ryösti Korintin. Vuonna 133 eaa. Attalos III testamenttasi Pergamonin Roomalle. Vuonna 64 eaa. Pompeius teki Syyriasta Rooman provinssin, vaikka Armenian Tigranes oli jo murskannut seleukidivaltion, perinteisen ajoituksen mukaan vuonna 83 eaa.

Egypti tuli viimeisenä. Plutarkhos (Antonius 27) kertoo, että Kleopatra VII puhui monien kansojen kanssa ilman tulkkia, kun taas hänen edeltäjänsä eivät olleet edes yrittäneet oppia egyptiä. Actiumin meritaistelun jälkeen, 2. syyskuuta 31 eaa., Octavianus piiritti Aleksandriaa vuonna 30 eaa., ja Kleopatra ja Antonius riistivät henkensä.

Kukaan ei tuolloin sanonut ”hellenistinen”. Saksalainen historioitsija J. G. Droysen teki sanasta Hellenismus koko aikakauden nimen 1830-luvulla. Sanaa oli jo käytetty ei-kreikkalaisten kreikasta, ja antiikin Ἑλληνιστής oli henkilö, joka käytti kreikkaa (Apostolien teot 6.1). Tavalliset vuodet ovat 323–31 tai 30 eaa., mutta ne ovat sopimus: kreikkalainen kulttuuri jatkui Rooman alla, ja jotkut historioitsijat epäilevät, onko kaudella todellista yhtenäisyyttä.