Dionysia-juhlat: teatterin juhla

Διονύσια olivat viinin jumalan Dionysoksen juhlia. Ateena ja sen maaseutu viettivät niitä useita. Talvella, poseideon-kuussa (joulu–tammikuu), kylät viettivät maaseudun Dionysia-juhlia. Aristofaneen komediassa Akarnanialaiset maanviljelijä Dikaiopolis viettää omiaan: tytär kantaa koria, orjat kantavat hedelmällisyyden symbolia ja vaimo katselee katolta.

Suurimmat olivat Suuret Dionysia-juhlat, jotka pidettiin keväällä, elafebolion-kuussa (maalis–huhtikuu), Dionysoksen teatterissa Akropoliin rinteillä. Perinteen mukaan tyranni Peisistratos perusti ne tai laajensi niitä noin vuonna 534 eaa., mutta jotkut tutkijat ajoittavat viralliset näytelmäkilpailut noin vuoteen 501 eaa., tyrannien kukistumisen jälkeen. Ne olivat ennen kaikkea uskonnollinen tilaisuus: Demostheneen (21.10) lainaama laki kielsi ulosmittaamasta velallisen omaisuutta juhlapäivinä.

Vanhan kertomuksen mukaan Dionysoksen puinen patsas oli tullut Ateenaan Eleutherain kylästä Boiotian rajalta (Pausanias 1.38.8). Ennen juhlaa se vietiin kaupungin ulkopuolella olevaan temppeliin ja kannettiin takaisin soihtujen valossa. Suuressa kulkueessa, πομπή, oli koreja, viiniä, hedelmällisyyden symboleja ja uhrattavia härkiä, ja rahoittajat kulkivat parhaissa vaatteissaan.

Aiskhines (3.67) mainitsee προαγών-tilaisuuden, ”esikilpailun”, kuukauden kahdeksantena päivänä. Hän muistuttaa myös (3.154), että ennen vanhaan juuri ennen tragedioita kuuluttaja esitteli nuoria miehiä, joiden isät olivat kaatuneet sodassa. Demostheneen laki luettelee kulkueen, poikien kuorot, iloisen juhlakulkueen (κῶμος), komediat ja tragediat. Muuten aikataulu on epävarma: nykyiset esitykset mainitsevat viisi tai seitsemän päivää, ja historioitsija M. L. Damen varoittaa, ettemme tiedä juhlan kestoa.

Juhla oli ἀγών, kilpailu. Ateenan heimot antoivat rahoittajia miesten ja poikien kuoroille (Ateenalaisten valtiosääntö 56.3), jotka esittivät διθύραμβος-laulun, Dionysoksen ylistyslaulun. Antiikin todisteet viittaavat viiteenkymmeneen mieheen tällaisessa kuorossa. Kolme tragediarunoilijaa kilpaili, kukin kolmella tragedialla ja yhdellä satyyrinäytelmällä, joskin säännöt muuttuivat ajan myötä.

Arkontti, korkea virkamies, valitsi kolme rikkainta kansalaista tragedioiden χορηγοί-rahoittajiksi ja aiemmin myös viisi komedioille. Jokainen maksoi kuoron harjoittamisen ja varustamisen. Tuomarit arvottiin yleensä, mutta Plutarkhos (Kimon 8) kertoo, että eräänä vuonna arkontti pani tuomareiksi kymmenen strategia, ja nuori Sofokles voitti. Emme tiedä tarkasti, miten palkinnot ratkaistiin. Sijoja oli kolme, ja voittaneen rahoittajan nimi saatettiin hakata kiveen.

Tunnetun sanonnan mukaan tragedialla ei ollut ”mitään tekemistä Dionysoksen kanssa”. Juonista tämä oli melkein totta: kuten Damen huomauttaa, säilyneistä kolmestakymmenestäkolmesta klassisesta tragediasta kaikki paitsi yksi käsittelevät myyttejä, joiden keskipisteessä hän ei ole. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, kuinka paljon draama syntyi hänen kultistaan. Yleisö oli suuri, tuhansia ihmisiä. Kun Platonin Sokrates puhuu ”yli kolmestakymmenestä tuhannesta kreikkalaisesta” ihailemassa voittanutta runoilijaa (Pidot 175e), kyse on kiusoittelevasta kohteliaisuudesta, ei laskennasta.

Juhlan sanat ovat yhä käytössä. χορηγός on nykyään taide- tai urheilutapahtuman sponsori. Kriitikot voivat yhä ”kirjoittaa διθυράμβους” esityksestä, jota rakastavat. αγώνας voi olla jalkapallo-ottelu, κριτής arvioi kilpailun ja πομπή on juhlallinen kulkue, kuten Επιτάφιος-kulkue kaduilla.