Panathenaia-juhla

Panathenaia, τὰ Παναθήναια, kunnioitti Athenea, kaupungin jumalatarta. Joka vuosi pidettiin pienempi juhla, ja joka neljäs vuosi paljon suurempi, Suuret Panathenaiat. Juhla osui hekatombaion-kuukauteen, noin heinä–elokuulle.

Mitä ihmiset tekivät? He kulkivat yhdessä pitkässä kulkueessa, πομπή, Kerameikosista Agoran kautta Akropolille. Arvostettujen perheiden tytöt palvelivat jumalatarta, ja μέτοικοι-väen, Ateenassa asuvien ulkomaalaisten, tyttäret kantoivat jakkaroita. Mukana kuljetettiin myös uhrieläimiä. Noin vuosilta 335–330 eaa. peräisin oleva laki vuotuisesta juhlasta määrää lihan jaettavaksi ateenalaisille. Suurissa Panathenaioissa oli lisäksi musiikki-, urheilu- ja hevoskilpailuja.

Kuka juhlan aloitti? Plutarkhoksen mukaan sankari Theseus perusti tämän yhteisen uhrin yhdistäessään Attikan asukkaat yhdeksi kaupungiksi, mutta se on tarua. Museot liittävät suuret kilpailut yleensä juhlan uudelleenjärjestelyyn vuonna 566 eaa.

Suurten Panathenaioiden keskipisteenä oli lahja, πέπλος, Athenelle kudottu viitta. Kreikan kulttuuriministeriön Parthenonin friisiä käsittelevän sivuston mukaan arreforit ja ergastinit kutoivat sen kultalangasta, ja sitä kuljetettiin kuin purjetta pyörillä kulkevassa laivassa. Platonin Sokrates sanoo sen olleen täynnä kirjailtuja kuvia jumalten taisteluista (Euthyfron 6b–c). Matkailija Pausanias näki Areiopagin lähellä kulkuetta varten tehdyn laivan (1.29.1). Neuvosto arvioi aikoinaan viitan mallit, kunnes tehtävä siirtyi oikeusistuimelle (Ateenalaisten valtiojärjestys 49.3).

Kulkue saattoi muuttua myös poliittiseksi. Thukydides (6.56–58) kertoo, kuinka tyranni Hippiaan veli Hipparkhos loukkasi Harmodiosta: tämän sisar kutsuttiin kantamaan koria kulkueessa ja lähetettiin sitten pois. Harmodios ja Aristogeiton odottivat Suuria Panathenaioita, ainoaa päivää, jolloin kansalaiset saattoivat kokoontua aseissa herättämättä epäilyksiä. He surmasivat Hipparkhoksen, kun tämä järjesti kulkuetta. Tavallinen ajoitus on 514 eaa.

Kymmenen virkamiestä, ἀθλοθέται, johti Suuria Panathenaioita. Ateenalaisten valtiojärjestyksen (60) mukaan he järjestivät kulkueen ja kilpailut ja teettivät viitan ja amforat. Musiikin voittajat saivat hopeaa ja kultaa, εὐανδρία-kilpailun, miehisen erinomaisuuden kilpailun, voittajat kilpiä, ja urheilun ja hevoskilpailujen voittajat oliiviöljyä.

Öljy tuli Athenen pyhistä oliivipuista, μορίαι, ja sama teksti kertoo, että tällaisen puun tuhoamisesta rangaistiin aikoinaan kuolemalla. Se täytti suuren ruukun, ἀμφορεύς, johon mahtui lähes neljäkymmentä litraa. Toisella kyljellä on aseistettu Athene pylväiden välissä ja sanat τῶν Ἀθήνηθεν ἄθλων, ”Ateenan palkinnoista”. Harvard Art Museums mainitsee, että voittaneet nyrkkeilijät saivat 60 amforaa, mutta luku perustuu nykyaikaisiin arvioihin: palkintoluettelon IG II² 2311 (noin 375 eaa.) miesten osa on kadonnut, ja säilynyt osa antaa nyrkkeilyn voittaneelle pojalle 30. Tutkijat kiistelevät myös siitä, olivatko nämä ”amforat” todellisia ruukkuja vai öljyn mitta.

Homeroksellakin oli paikkansa: puhuja Lykurgos kertoo lain määränneen hänen eepostensa esitettäviksi jokaisissa Suurissa Panathenaioissa (Leokratesta vastaan 102). Noin vuonna 330 eaa. sama Lykurgos rakennutti stadionin urheilukilpailuja varten.

Noin 160 metrin pituinen Parthenonin friisi asetettiin paikalleen vuosina 443–438 eaa. Kreikan kulttuuriministeriö kuvailee sen Suurten Panathenaioiden kulkueeksi, jossa on muusikoita, vedenkantajia ja tarjottimenkantajia ja jonka itäsivun keskellä viitta luovutetaan. Jenifer Neilsin mukaan eteläsivun kymmenen lehmää ovat Athenen ἑκατόμβη.

Kaikki eivät ole samaa mieltä. Joan Connelly on esittänyt, että friisi kuvaa myyttiä, kuningas Erekhtheusta uhraamassa tyttäriään, kun taas Neils ja Evelyn Harrison puolustavat tulkintaa Panathenaia-kulkueesta. Erään 1990-luvun symposiumin raportti kutsui Connellyn ja Harrisonin näkemyksiä yhteensovittamattomiksi. Friisiä kannattaa siis pitää väittelyn kohteena olevana todisteena, ei valokuvana.

Suuri osa juhlan sanastosta on yhä käytössä. γιορτή, sanasta ἑορτή, on juhla ja myös nimipäivä, jota ystävät onnittelevat. λάδι tulee sanasta ἔλαιον muodon ἐλᾴδιον kautta. εκατόμβη tarkoittaa yhä antiikin uhria, mutta nykyään myös valtavaa uhrien määrää, «εκατόμβες θυμάτων», merkitys, johon on vaikuttanut ranskan hécatombe.