Delos, pyhä saari

Delos on pikkuruinen: noin 5 kilometriä pitkä ja vain vähän yli 1 kilometrin levyinen. Sen ainoa kukkula, Kynthos, on vain 113 metriä korkea. Silti tämä νῆσος, tämä saari, oli kreikkalaisille yksi heidän maailmansa tärkeimmistä paikoista.

Myytti kertoo miksi. Jumalatar Leto odotti kaksosia, ja heidän isänsä oli Zeus. Zeuksen vaimo Hera oli raivoissaan, eikä mikään maa uskaltanut ottaa Letoa vastaan. Vain Delos suostui. Vanha runo, homeerinen hymni Apollonille, kertoo, että Leto kietoi kätensä φοῖνιξin, palmun, ympärille ja synnytti Apollonin.

Myöhemmät runoilijat lisäsivät kertomukseen. Pindaros ja Kallimakhos sanovat, että Delos kellui ennen meressä. Kallimakhoksen mukaan sen ensimmäinen nimi oli Ἀστερίη, koska se oli hypännyt taivaalta veteen kuin ἀστήρ, tähti. Synnytyksen jälkeen se pysähtyi. Hänen runossaan merimiehet antoivat sille uuden nimen, koska se ei enää purjehtinut ἄδηλος, näkymättömänä. Niinpä kreikkalaiset kuulivat Deloksen nimessä sanan δῆλος, ”selvä, näkyvä”. Muista, että tämä on kertomus, ei historiaa.

Kreikan sana sanalle pyhä on ἱερός, ja pyhä paikka on ἱερόν, pyhäkkö. Ihmiset käyttivät tätä paikkaa kauan ennen klassisen ajan kreikkalaisia: Apollonin pyhäkön alla on jäänteitä vuosilta 1400–1200 eaa. 600-luvun eaa. lopulla Naksoksen saaren asukkaat antoivat Apollonille upeita lahjoja. Niiden joukossa oli rivi marmorisia λέοντες, leijonia, jotka katsoivat kohti pyhää λίμνη, järveä. Emme tiedä, kuinka monta niitä oli: nykyiset kirjoittajat sanovat ainakin yhdeksän, jotkut kuusitoista. Ulkona nyt näkyvät leijonat ovat kopioita. Alkuperäiset ovat saaren museossa suojassa säältä. Myös järvi, jota Herodotos kutsuu ”pyörän muotoiseksi”, on kadonnut: se kuivattiin vuonna 1925 malariaepidemian jälkeen.

Deloksella oli myös epätavallisia sääntöjä. Pyhän saaren piti pysyä ”puhtaana”, joten ateenalaiset ”puhdistivat” sen kahdesti. 500-luvulla eaa. ateenalainen hallitsija Peisistratos kaivatti esiin haudat, jotka näkyivät pyhäköltä. Talvella 426/425 eaa. ateenalaiset poistivat kaikki saaren haudat. Historioitsija Thukydides kertoo yllättävän säännön: siitä lähtien kukaan ei saanut kuolla tai synnyttää Deloksella. Piti siirtyä viereiselle Rheneian saarelle, joka on hyvin lähellä.

Vuonna 478/477 eaa., Persian vastaisten sotien jälkeen, Ateena ja monet kreikkalaiset kaupungit solmivat liiton. Koska ne säilyttivät yhteisiä rahojaan Deloksella ja kokoontuivat pyhäkössä, kutsumme sitä nykyään Deloksen meriliitoksi. Noin vuonna 454 eaa. rahat siirrettiin Ateenaan. Silloin liittolaiset alkoivat muistuttaa yhä enemmän Ateenan alamaisia.

Saaren rikkaimmat vuodet tulivat myöhemmin. Vuonna 167/166 eaa. Rooma antoi Deloksen Ateenalle ja teki siitä vapaasataman, jossa kauppiaat eivät maksaneet veroja. Saaren omat asukkaat ajettiin pois. Kauppiaita saapui monista maista.

Tällä rikkaudella oli kauhea puoli. Deloksesta tuli suuri δοῦλοι, orjuutettujen ihmisten, tori. Geografi Strabon kirjoitti, että sinne voitiin ottaa ja sieltä lähettää kymmeniä tuhansia heitä yhdessä päivässä. Emme voi tarkistaa hänen lukuaan, mutta se osoittaa, kuinka kuuluisa tori oli.

Loppu oli väkivaltainen. Vuonna 88 eaa., Rooman ja kuningas Mithridateen välisessä sodassa, tämän sotilaat hyökkäsivät saarelle, jolla ei ollut muureja. Kirjailija Pausanias kertoo, että he tappoivat miehet ja orjuuttivat naiset ja lapset. Vuonna 69 eaa. saari joutui uuden hyökkäyksen kohteeksi. 100- ja 200-luvuilla jaa. jäljellä oli enää pieni asutus.

Vuosisatojen ajan Delosta peittivät kivet ja pensaat. Noin sata matkailijaa kirjoitti siitä 1400- ja 1800-lukujen välillä, ja monen mielestä sinne oli vaikea matkata. Vuonna 1873 Ateenan ranskalainen koulu alkoi kaivaa, ja työ on jatkunut siitä lähtien, välillä keskeytyen. Siellä ovat työskennelleet myös kreikkalaiset arkeologit ja tutkijat muista maista. Silti vain noin kolmannes antiikin alueesta on kaivettu esiin. Suuri osa kaupungista on yhä maan alla.

Vuonna 1990 Delos pääsi Unescon maailmanperintöluetteloon. Saarelle ei saa rakentaa muuta kuin arkeologista työtä varten tarvittavia rakennuksia. Siksi täällä ei ole nykyaikaista kaupunkia, kuten muilla Kreikan saarilla. Vierailijat tulevat yleensä päiväksi veneellä läheiseltä Mykonokselta.

Kun kävelet siellä, etsi leijonarivi ja Apollonin ναός, hänen temppelinsä, rauniot. Kreikka käyttää yhä näitä sanoja. Saaren nimi on yhä Δήλος, pyhä paikka on yhä ιερό, ja ναός on yhä temppeli tai kirkko. Νησί on nykykreikan sana saarelle, ja se tulee muinaisesta sanasta νησίον, pieni saari.