Kreikan ja Rooman jumalat: nimet rinnakkain

Muinaiset kreikkalaiset uskoivat moniin jumaliin. Tärkeimmät jumalat asuivat Olympoksella, Kreikan korkeimmalla vuorella, ja siksi heitä kutsutaan olympolaisiksi jumaliksi. Kreikkalaiset ajattelivat, että jumalat näyttivät ihmisiltä, mutta olivat paljon vahvempia eivätkä koskaan kuolleet.

Jumalien kuningas oli Zeus, taivaan ja ukkosen jumala. Runoilija Hesiodos kertoo hänen tarinansa pitkässä runossa, Theogoniassa, eli ”jumalten synnyssä”. Suuren titaanisodan jälkeen muut jumalat pyysivät Zeusta kuninkaakseen, ja Zeus jakoi kunniatehtävät heidän kesken (Theogonia 881–885). Jokainen jumala huolehti eri asiasta. Hera oli jumalten kuningatar, Poseidon hallitsi merta, Athene oli viisauden jumalatar, ja Hermes vei jumalten viestejä. Kreikan sana jumalalle on θεός, ja kreikkalaiset käyttävät samaa sanaa yhä.

Roomalaiset asuivat Italiassa. Heillä oli omat vanhat jumalansa, joilla oli latinalaiset nimet. Jupiter oli heidän taivaan jumalansa, ja Juno oli hänen vaimonsa. Roomalaiset tutustuivat kreikkalaisiin kaupankäynnin ja Etelä-Italian kreikkalaisten kaupunkien kautta. He kuulivat kreikkalaisia tarinoita ja näkivät kreikkalaisia patsaita. Vähitellen he päättivät, että heidän jumalansa olivat samoja kuin kreikkalaiset. Niin Jupiter yhdistettiin Zeukseen, Juno Heraan ja Merkurius Hermekseen.

Jotkin nimet ovat jopa sukua toisilleen. Nimi Jupiter tulee vanhasta muodosta Jovis-pater, ”isä Jovis”. Latinan sanakirjat yhdistävät sanan Jovis kreikan nimeen Ζεύς ja hyvin vanhaan sanaan, joka tarkoittaa ”loistaa”, kuten kirkas taivas. Yksi kreikkalainen jumala, Apollon, ei tarvinnut lainkaan uutta nimeä. 400-luvulla eaa., kauhean kulkutaudin aikana, roomalaiset lupasivat Apollonille temppelin ja pyysivät häntä suojelemaan kansan terveyttä. He säilyttivät hänen kreikkalaisen nimensä (Livius 4.25 ja 4.29).

Vuonna 217 eaa. Rooma oli suuressa vaarassa sodassa Hannibalia vastaan. Roomalaiset järjestivät juhla-aterian kahdelletoista jumalalle, jotka asetettiin pareittain kuudelle leposohvalle: Jupiter ja Juno, Neptunus ja Minerva, Mars ja Venus, Apollo ja Diana, Vulcanus ja Vesta sekä Merkurius ja Ceres (Livius 22.10). Tässä ovat samat kaksitoista jumalaa, ensin kreikkalaisella ja sitten roomalaisella nimellä:

• Zeus (Ζεύς) – Jupiter, jumalten kuningas
• Hera (Ἥρα) – Juno, jumalten kuningatar
• Poseidon (Ποσειδῶν) – Neptunus, meren jumala
• Athene (Ἀθηνᾶ) – Minerva, viisauden jumalatar
• Ares (Ἄρης) – Mars, sodan jumala
• Afrodite (Ἀφροδίτη) – Venus, rakkauden ja kauneuden jumalatar
• Apollon (Ἀπόλλων) – Apollo, musiikin ja valon jumala
• Artemis (Ἄρτεμις) – Diana, metsästyksen jumalatar
• Hefaistos (Ἥφαιστος) – Vulcanus, tulen ja sepäntaidon jumala
• Hestia (Ἑστία) – Vesta, kodin tulisijan jumalatar
• Hermes (Ἑρμῆς) – Merkurius, jumalten sanansaattaja
• Demeter (Δημήτηρ) – Ceres, viljan ja sadon jumalatar

Vastaavuus ei ole täydellinen. Jokainen roomalainen jumala säilytti myös vanhoja roomalaisia tapoja ja omia tarinoitaan.

Katso yötaivasta. Jotkin kirkkaat ”tähdet” liikkuvat hitaasti yöstä toiseen. Kreikkalaiset kutsuivat niitä nimellä πλανῆται, ”vaeltajat”, ja siitä tulee sana planeetta. Muinaiskreikassa planeetta sai nimensä jumalalta: ”Zeuksen tähti”, ”Hermeksen tähti”, ”Afroditen tähti”. Roomalaiset antoivat planeetoille omien jumaliensa nimet, ja suomi, englanti ja monet muut kielet ottivat roomalaiset nimet: Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus.

Nykykreikka säilytti kreikkalaiset nimet. Kreikkalainen koululainen oppii, että planeetat ovat Ερμής (Merkurius), Αφροδίτη (Venus), Γη (Maa), Άρης (Mars), Δίας (Jupiter), Κρόνος (Saturnus), Ουρανός (Uranus) ja Ποσειδώνας (Neptunus). Neptunus löydettiin vasta vuonna 1846, ja se sai meren jumalan latinalaisen nimen, joten kreikka yksinkertaisesti käänsi sen muotoon Ποσειδώνας. Ja nykyinen nimi Δίας tulee muodosta Δία, joka on toinen vanha Zeuksen nimen muoto.