Urheilijat ja urheilu antiikin Kreikassa

Urheilija oli nimeltään ἀθλητής. Sana kuuluu samaan sanaperheeseen kuin ἆθλος, kilpailu, ja ἆθλον, palkinto. Urheilija oli siis ihminen, joka kilpaili palkinnosta. Nykyäänkin kreikkalainen urheilutähti on αθλητής.

Olympialaisissa saivat kilpailla vain vapaat kreikkalaiset miehet ja pojat, ja myös heidän vanhempiensa piti olla vapaita. Pojilla oli omat kilpailunsa. Naiset eivät saaneet kilpailla siellä, mutta tytöt juoksivat Olympiassa omissa kisoissaan, Heraia-juhlassa. Kirjailija Pausanias kertoo rohkeasta äidistä. Hän pukeutui valmentajaksi viedäkseen poikansa kisoihin.

Urheilijat harjoittelivat palestrassa ja gymnasionissa. Juoksijat ja painijat kilpailivat alasti, öljy iholla. He kantoivat öljyä pienessä pyöreässä astiassa, aryballoksessa. Monet lajit syntyivät metsästyksestä ja sodasta. Esimerkiksi keihäs oli ensin ase.

Olympiassa jokaisessa lajissa oli vain yksi voittaja, joten hopeamitalia ei ollut. Nämä olivat tärkeimmät lajit:

• Juoksu. Lyhin juoksu, στάδιον, oli Olympiassa noin 192 metriä. Sama sana tarkoitti myös rataa, ja siitä tulee nykyinen sana στάδιο.
• Kiekko. Δίσκος oli ensin kiveä ja myöhemmin yleensä pronssia. Jotkut olivat kevyitä, pojille, ja jotkut raskaita, miehille. Noin vuonna 450 eaa. kuvanveistäjä Myron teki kuuluisan pronssisen kiekonheittäjän. Se on kadonnut, mutta roomalaisia marmorikopioita on säilynyt.
• Keihäs. Ἀκόντιον oli puusauva, suunnilleen urheilijan pituinen, ja sitä heitettiin nahkalenkin avulla.
• Hyppy. Hypyssä, ἅλμα, urheilijat pitelivät painoja, ἁλτῆρες, jotka painoivat noin 1,5–4 kiloa, ja heilauttivat niitä hypätäkseen pidemmälle. Nykyään αλτήρες ovat käsipainoja: sana palasi kreikkaan ranskan kautta.
• Kamppailulajit. Niitä olivat paini, πάλη, nyrkkeily, πυγμαχία, jossa käsien ympärillä oli nahkahihnat, ja kova παγκράτιον, näiden kahden sekoitus.

Lajissa πένταθλον oli viisi osaa: juoksu, hyppy, keihäs, kiekko ja paini. Asiantuntijat eivät vieläkään tiedä varmasti, oliko hyppy yksi loikka vai useampi.

Neljässä suurimmassa juhlassa palkinto oli lehtiseppele: villioliivi Olympiassa, laakeri Delfoissa, mänty Isthmoksella ja villiselleri Nemeassa. Nykyään palkinto on kreikaksi έπαθλο, antiikin sanasta ἔπαθλον.

Toisissa kisoissa annettiin arvokkaita palkintoja. Ateenan Panathenaia-juhlassa voittajat saivat suuria maalattuja astioita täynnä oliiviöljyä. Näissä astioissa lukee ΤΟΝ ΑΘΕΝΕΘΕΝ ΑΘΛΟΝ, ”Ateenan kisoista”. Myös voittajan kotikaupunki saattoi palkita hänet. Plutarkhos kertoo, että Solonin laki antoi 500 drakmaa ateenalaiselle, joka voitti Olympiassa.

Joistakin urheilijoista tuli tähtiä. Milon Krotonilainen voitti painin Olympiassa kuusi kertaa, ensimmäisen kerran poikana. Pausanias kertoo, ettei kukaan saanut granaattiomenaa hänen kädestään, mutta silti hän ei murskannut sitä. Leonidas Rodoslainen voitti samat kolme juoksua neljissä peräkkäisissä kisoissa vuosina 164–152 eaa.: kaksitoista seppelettä! Perimätiedon mukaan nyrkkeilijä Diagoras Rodoslaista kantoivat olkapäillään hänen kaksi voittajapoikaansa. Kyniska Spartasta, kuninkaan tytär, oli ensimmäinen nainen, joka voitti seppeleen, koska voittajahevoset olivat hänen.

Ateenalla oli oma stadion Suurten Panathenaia-juhlien kilpailuja varten. Poliitikko Lykurgos rakennutti sen noin vuonna 330 eaa. kahden kukkulan väliseen notkoon. Aluksi sen sivut olivat pelkkää maata. Noin vuonna 140 jaa. rikas Herodes Atticus maksoi sen peittämisen valkoisella marmorilla. Matkailija Pausanias kutsui sitä silmien ihmeeksi: στάδιόν ἐστι λευκοῦ λίθου, ”stadion valkoisesta kivestä”.

Myöhemmin stadion hylättiin, ja ihmiset veivät sen marmoria muuhun käyttöön. Vuoden 1896 olympialaisia varten se rakennettiin uudelleen, lähinnä Georgios Averoffin rahoilla. Aikaa oli vähän. Hellenic World -säätiön mukaan vuonna 1896 vain neljä ensimmäistä riviä oli marmoria, ja ylemmät rivit olivat valkoiseksi maalattua puuta. Marmorityöt valmistuivat muutamaa vuotta myöhemmin. Vuonna 1896 juoksija Spyros Louis voitti maratonin ja tuli tänne maaliin.

Stadion on yhä käytössä. Heinäkuussa 2026 siellä pidettiin seiväshyppykilpailu. Kreikaksi seiväshyppy on άλμα επί κοντώ, jossa on antiikin sana hypylle. Samana vuonna alkoi sen marmorin ensimmäinen järjestelmällinen puhdistus 120 vuoteen.