Ajanlasku ja mitat antiikin Kreikassa

Kuvittele elämä ilman kelloa ja puhelinta. Kreikkalaiset katsoivat ylös. Uusi kuukausi, μήν, alkoi uudesta kuusta, ja sen saattoi nähdä kuka tahansa. Maanviljelijät seurasivat tähtiä: runoilija Hesiodos (Työt ja päivät 615–617) kehottaa muistamaan kynnön, kun Plejadit, Hyadit ja Orion laskevat.

Päivällä kello oli varjo. Pystysuora osoitin, γνώμων, loi varjon, joka lyheni kohti keskipäivää ja piteni kohti iltaa, ja sen pituus ilmoitettiin jalkoina. Aristofaneen komediassa (Naisten kansankokous 652) miehelle sanotaan, että hän menee syömään, ”kun varjo on kymmenen jalan pituinen”.

Herodotos (2.109) kertoo, että kreikkalaiset oppivat osoittimen ja päivän kaksitoista osaa babylonialaisilta. Sana ὥρα tarkoitti ensin vuodenaikaa tai sopivaa hetkeä; merkitys ”tunti” tuli hellenistisellä kaudella. Nuo tunnit eivät olleet keskenään yhtä pitkiä. Päivänvalo jaettiin kahteentoista osaan, joten kesän tunti kesti kauemmin kuin talven tunti.

Kaksitoista 29 tai 30 päivän kuukuukautta tekee noin 354 päivää, noin yksitoista vähemmän kuin aurinkovuosi. Ilman korjausta juhlat olisivat liukuneet vuodenaikojen läpi. Siksi Ateena lisäsi joskus kolmannentoista kuukauden, yleensä toisen Ποσιδεών-kuun. Päätöksen teki arkontti, ilmeisesti melko epäsäännöllisesti, ja Aristofaneen Pilvissä (615–626) Kuu itse valittaa, että ateenalaiset laskevat päivät väärin. Vuonna 432 eaa. tähtitieteilijä Meton työskenteli 19 vuoden jaksolla, koska 19 aurinkovuotta on hyvin lähellä 235 kuukuukautta. Nykyiset esitykset eroavat: joidenkin mukaan hän otti sen käyttöön Ateenan kalenterissa, toisten mukaan vain ehdotti sitä, eikä ole selvää, kuinka pitkälle virkamiehet sitä noudattivat.

Jokaisella kaupungilla oli oma kalenterinsa. Vuoden 421 eaa. sopimus (Thukydides 5.19) ilmoittaa päivänsä kahdesti: Spartassa kuukausi Ἀρτεμίσιος ja Ateenassa Ἐλαφηβολιών, ja viimeiset päivät lasketaan takaperin kuun loppuun. Vuosillakaan ei ollut numeroita. Thukydides (2.2) ajoittaa sodan alun Argoksen papittaren, Spartan eforin ja Ateenan arkontin mukaan, varoittaa sitten (5.20) sellaisista luetteloista ja laskee kesiä ja talvia. Ateenalla oli myös poliittinen vuosi, jossa oli kymmenen πρυτανεῖαι, neljä 36 päivän ja kuusi 35 päivän jaksoa (Ateenalaisten valtiojärjestys 43.2).

Ateenan oikeudessa puhujilla oli aikaraja, jota valvoi κλεψύδρα, ”vesivaras”: astia, jonka pohjassa oli kapea reikä. Aristoteleen koulukunnan Ateenalaisten valtiojärjestys (67.2) ilmoittaa ajan χόες-mittoina, jotka olivat nesteen mittoja. Suurimmat yksityisoikeudenkäynnit, yli 5 000 drakmaa, saivat kymmenen χόες ja kolme lisää toista puhetta varten. Pienemmät jutut saivat vähemmän.

Yksi aito kello on säilynyt palasina. Ateenan agoralta kaivajat löysivät 400-luvun eaa. lopulta peräisin olevan savisen vesikellon, jossa on merkintä ΧΧ eli kaksi χόες. Siihen mahtui noin 6,4 litraa, ja se tyhjeni noin kuudessa minuutissa. Tällä tahdilla kymmenen χόες antoi puhujalle noin puoli tuntia.

Kreikkalaisilla oli myös sana ὡρολόγιον, ”tunnin kertoja”, sekä aurinko- että vesikelloille. Tuulten tornissa Ateenan roomalaisella agoralla oli ainakin yhdeksän aurinkokelloa ja suuri vesikello, joka on nyt kadonnut. Sen ajoitusta ei ole kirjattu: ehdotukset ulottuvat 100-luvulta eaa. noin vuoteen 50 eaa. Samasta sanasta tulee arkinen ρολόι, joka menetti matkan varrella ensimmäisen vokaalinsa.

Pituus alkoi kehosta. Herodotos (2.149) antaa ketjun: jalka, πούς, on neljä kämmenenleveyttä ja kyynärä, πῆχυς, kuusi. Ὀργυιά, ojennettujen käsivarsien väli, on kuusi jalkaa, ja sata niitä tekee yhden στάδιον-mitan, joka on kuusi πλέθρα. Stadion on siis 600 jalkaa. Pitkille matkoille hän lisää persialaisen παρασάγγης-mitan, 30 stadionia (5.53).

Näitä lukuja ei voi helposti muuttaa metreiksi. Stadion oli myös juoksukilpailu, ja Kreikan kulttuuriministeriö ilmoittaa sen pituudeksi Olympiassa 192,28 m. Triantafyllidisin sanakirja antaa mitalle 180–200 m. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, mitä stadionia Eratosthenes käytti mitatessaan Maata: on ehdotettu 157,2 m ja 166,7 m.

Sanat elävät yhä, usein sivutietä. Πούς antoi sanan πόδι deminutiivin πόδιον kautta, ja στάδιο tarkoittaa nykyään urheilukenttää ranskan sanan stade vaikutuksesta, joka sekin tulee kreikasta. Μέτρον on yhä μέτρο, ja yksikkö, metri, palasi ranskan sanasta mètre. Kuukaudet eivät säilyneet: nykyinen Ιανουάριος tulee latinan sanasta Ianuarius, ei Ateenasta.