Perikleen aikakausi: Ateenan kultainen aika

Perikles oli ateenalainen ylhäisestä suvusta. Hänen isänsä Ksanthippos oli sotapäällikkö persialaissodissa, ja hänen äitinsä Agariste kuului Kleistheneen sukuun. Kleisthenes oli mies, joka oli perustanut Ateenan demokratian. Perikles ei ollut kuningas eikä tyranni. Hän oli tavallinen kansalainen, joka puhui erittäin hyvin ja osasi suostutella kansankokouksen.

Hänen virkansa oli strategi, στρατηγός, eli sotapäällikkö. Joka vuosi ateenalaiset valitsivat kymmenen strategia, jotka johtivat armeijaa ja laivastoa. Useimmat muut Ateenan virkamiehet valittiin arvalla, mutta strategit valittiin äänestämällä, koska kaupunki tarvitsi taitavia johtajia. Perikles valittiin yhä uudelleen: Plutarkhoksen mukaan Perikles oli strategina viisitoista vuotta peräkkäin sen jälkeen, kun hänen kilpailijansa Thukydides (ei historioitsija) oli karkotettu.

Historioitsijat kutsuvat hänen johtajuutensa vuosikymmeniä, vuoteen 429 eaa. asti, Perikleen aikakaudeksi tai Ateenan ”kultaiseksi ajaksi”. Nimet ovat nykyaikaisia: ateenalaiset eivät käyttäneet niitä.

Perikles avasi demokratian köyhemmille kansalaisille. Ateenalaisten valtiosäännön (27) mukaan hän antoi ensimmäisenä tuomareille palkan, μισθός, jotta talonpoika tai käsityöläinen voisi viettää päivän oikeudessa menettämättä tulojaan. Hänen kilpailijansa Kimon oli hyvin rikas ja hankki ystäviä lahjoilla; Perikles vastasi maksamalla kansalaisille julkisista varoista. Arvostelijat sanoivat, että näin oikeusistuimet täyttyivät ihmisistä, jotka halusivat vain palkan.

Vuonna 451/0 eaa. Perikles ehdotti myös lakia: kansalaisella piti olla ateenalainen isä ja ateenalainen äiti (Ateenalaisten valtiosääntö 26.3). Kansalaisuudesta tuli arvokkaampi ja vaikeampi saada.

Kuinka paljon valtaa yhdellä miehellä oli? Thukydides, joka eli nämä vuodet, kirjoitti, että Ateena oli ”nimeltään demokratia, mutta todellisuudessa ensimmäisen kansalaisen valtaa” (2.65.9). Silti Perikleen piti voittaa jokainen äänestys kansankokouksessa, ja vuonna 430 eaa. vihaiset ateenalaiset jopa sakottivat häntä. Naisilla, muukalaisilla ja orjilla ei ollut mitään poliittisia oikeuksia.

Persialaissotien jälkeen monet kreikkalaiset kaupungit liittyivät Ateenan kanssa liittoon, συμμαχία, jota kutsumme Deloksen meriliitoksi. Jokainen jäsen lähetti laivoja tai maksoi vuotuisen veron, φόρος. Liiton kassaa säilytettiin ensin Deloksen saarella, mutta vuonna 454/3 eaa. se siirrettiin Ateenaan. Siitä lähtien kuudeskymmenesosa verosta annettiin Athene-jumalattarelle, ja maksujen luettelot hakattiin valtavaan marmoripaateen Akropolilla. Se on säilynyt tähän päivään.

Tällä vauraudella Ateena rakensi uudelleen temppelit, jotka persialaiset olivat polttaneet. Parthenonin, Παρθενών, rakensivat vuosina 447–432 eaa. arkkitehdit Iktinos ja Kallikrates. Kuvanveistäjä Feidias valvoi koko työtä ja teki temppelin sisälle suuren kullasta ja norsunluusta tehdyn Athenen patsaan, ἄγαλμα. Propylaiat, Akropolin porttirakennuksen, Mnesikles sai valmiiksi viidessä vuodessa.

Plutarkhos (Perikles 12) kertoo, että Perikleen vastustajat sanoivat Ateenan koristavan itseään liittolaisten rahoilla. Perikles vastasi, että liittolaiset maksoivat suojelusta ja että rakennustyöt antoivat palkan tuhansille kivenhakkaajille, puusepille, merimiehille ja kantajille.

Perikles eli merkittävien ihmisten keskellä: hänen piiriinsä kuuluivat Feidias, filosofi Anaksagoras, joka opetti uusia teorioita auringosta ja taivaasta, ja Aspasia, Miletoksesta kotoisin oleva älykäs nainen, joka oli hänen puolisonsa. Plutarkhos (Perikles 31–32) kertoo, että viholliset hyökkäsivät häntä vastaan heidän kauttaan: Feidiasta syytettiin kullan varastamisesta Athenen patsaasta ja hänet vangittiin myöhemmin, Aspasia joutui oikeuteen jumalattomuudesta ja Anaksagoraan oli lähdettävä Ateenasta. Plutarkhos itse myöntää, että ”totuus ei ole selvä”, ja monet historioitsijat epäilevät joitakin näistä tarinoista, jotka ovat osin peräisin komediarunoilijoilta.

Vuonna 431 eaa. alkoi Peloponnesoksen sota Spartaa vastaan. Perikleen suunnitelma oli tuoda maaseudun väki kaupungin muurien sisään ja taistella merellä. Ensimmäisenä talvena hän piti kuuluisan hautajaispuheen, ἐπιτάφιος, kaatuneille (Thukydides 2.35–46). Mutta vuonna 430 eaa. ahtaassa Ateenassa puhkesi kauhea rutto. Perikles sakotettiin, ja sitten hänet valittiin taas strategiksi. Hän kuoli vuonna 429 eaa., kaksi vuotta ja kuusi kuukautta sodan alkamisen jälkeen (Thukydides 2.65.6). Ateena hävisi sodan vuonna 404 eaa.