Ateenan agora

Sana agora (ἀγορά) tarkoitti ensin ihmisten kokoontumista ja sitten paikkaa, jossa ihmiset kokoontuivat. Ateenassa agora oli tasainen, avoin aukio kolmen kukkulan välissä: Akropoliin kallion, Areiopagin kukkulan ja Kolonos Agoraios -nimisen matalan kukkulan.

Paikalla asui ihmisiä jo kauan ennen kuin siitä tuli aukio. 500-luvun eaa. alussa, lainsäätäjä Solonin (Σόλων) aikaan, siitä tuli kaikkien kansalaisten yhteinen julkinen tila. Rajakivet merkitsivät sen reunat. Yksi niistä, noin vuodelta 500 eaa., kertoo yhä viestinsä: ”Olen agoran rajakivi”. Kreikaksi tällainen kivi on ὅρος.

Tärkeä tie kulki aukion poikki, Panathenaian tie. Joka vuosi suuri juhlakulkue kulki sitä pitkin Akropolille kunnioittamaan jumalatar Athenea. Lähellä aukion keskikohtaa oli kahdentoista jumalan alttari. Ateenalaiset pitivät sitä kaupunkinsa varsinaisena keskipisteenä: siitä mitattiin matkat muihin paikkoihin.

Agora oli myös vilkas tori. Myyjät asettivat tavaransa esille aukiolle ja sen ympärillä oleviin rakennuksiin. Verbi ἀγοράζω tarkoitti ensin ”viettää aikaa agoralla”. Myöhemmin se alkoi tarkoittaa ”ostaa torilta” ja sitten yksinkertaisesti ”ostaa”. Myydä oli πωλέω.

Jonkun piti valvoa, ettei kukaan huijannut. Ateenalaiset arpoivat kymmenen torivalvojaa, ἀγορανόμοι: viisi kaupunkiin ja viisi Piraeuksen satamaan. Filosofi Aristoteles kertoo, että heidän tehtävänsä oli estää pilaantuneiden tai väärennettyjen tavaroiden myynti.

Aukion ympärillä oli pitkiä rakennuksia, joita kutsuttiin stoiksi (στοά). Stoa oli katettu pylväskäytävä: pitkä halli, joka oli edestä avoin ja jossa oli rivi pylväitä. Siellä sai kesällä varjoa ja suojaa sateelta. Joissakin stoissa oli kauppoja. 100-luvulla eaa. rakennettu Keskimmäinen stoa oli lähinnä kaupankäyntiä varten. Vuosina 159–138 eaa. Pergamonin kuningas Attalos II lahjoitti kaupungille suuren kaksikerroksisen stoan, Attaloksen stoan.

Agoralla demokratia teki päivittäistä työtään. Sen länsilaidalla olivat tärkeimmät julkiset rakennukset:

• Bouleuterion (βουλευτήριον): viidensadan neuvoston, βουλή, kokoussali. Neuvosto valmisteli uudet lait, joista kaikkien kansalaisten kansankokous sitten keskusteli ja äänesti.
• Tholos (θόλος): pyöreä rakennus noin vuodelta 470 eaa. Viisikymmentä neuvoston jäsentä, prytaanit, työskenteli siellä eräänlaisena päivittäisenä hallituksena.
• Eponyymisten sankarien muistomerkki: pitkä jalusta, jolla oli pronssipatsaat niistä kymmenestä sankarista, joiden mukaan Ateenan kymmenen heimoa oli nimetty.
• Kuninkaallinen stoa (Στοὰ Βασίλειος): sen virkamiehen toimipaikka, joka vastasi uskonnosta ja laeista.

Jumalat eivät olleet koskaan kaukana. Aukion yläpuolella kukkulalla seisoo tulen ja metallitöiden jumalan Hefaistoksen ja Athenen temppeli. Se rakennettiin 400-luvun eaa. jälkipuoliskolla, ja se on yhä pystyssä. Monet kutsuvat sitä Theseioniksi, vaikka se ei ollut Theseuksen temppeli.

Agora oli myös paikka ajatella ja keskustella. Kirjailija Ksenofon kertoo, että filosofi Sokrates (Σωκράτης) meni joka aamu torille ja vietti päivänsä siellä, missä oli eniten ihmisiä, ja puhui kenen tahansa kanssa, joka halusi kuunnella. Agoran laidalta arkeologit löysivät suutari Simonin talon, jossa Sokrateen kerrotaan tavanneen oppilaitaan.

Noin sata vuotta myöhemmin filosofi Zenon (Ζήνων) Kyproksen Kitionista opetti kävellen edestakaisin Maalatussa stoassa (Στοὰ Ποικίλη), joka oli saanut nimensä kuuluisista maalauksistaan. Hänen seuraajiaan alettiin kutsua ”stoan väeksi”: stoalaisiksi.

Agoraa vahingoittivat persialaiset vuonna 480/79 eaa., roomalaiset 100-luvulla eaa. ja pohjoisesta tullut heruliheimo vuonna 267 jaa. Myöhemmin se autioitui vähitellen, ja sen päälle rakennettiin taloja. Vuonna 1931 Amerikkalainen klassisten tutkimusten koulu alkoi kaivaa sitä esiin. Noin 400 nykyaikaista rakennusta piti purkaa. Vuosina 1953–56 Attaloksen stoa rakennettiin uudelleen, ja nyt se on agoran museo.