Massalia: miten kreikkalaiset perustivat Marseillen

Noin 2 600 vuotta sitten kreikkalaiset eivät asuneet vain Kreikassa. Monet asuivat Vähän-Aasian rannikolla, nykyisessä Turkissa. Yksi heidän kaupungeistaan oli Φώκαια (Fokaia). Nykyään se on pieni Foçan kaupunki.

Fokaian asukkaat olivat taitavia merimiehiä. Historioitsija Herodotos kertoo, että he olivat ensimmäiset kreikkalaiset, jotka tekivät pitkiä merimatkoja. He eivät käyttäneet hitaita, pyöreitä kauppalaivoja vaan nopeita aluksia, joissa oli viisikymmentä airoa. He purjehtivat kauas länteen, Italiaan ja Espanjaan asti.

Noin 600 eaa. joukko fokaialaisia saapui nykyisen Ranskan etelärannikolle, Rhônejoen itäpuolelle. He löysivät suojaisan lahden, jota kreikkalaiset kutsuivat nimellä Lakydon. Sen viereen he rakensivat uuden kreikkalaisen kaupungin ja antoivat sille nimen Μασσαλία (Massalia). Tällainen kaupunki, jonka kreikkalaiset perustivat kaukana kotoa, oli ἀποικία (apoikia) eli siirtokunta. Se oli uusi polis, jolla oli omat lait ja omat jumalat. Massalia on nykyinen Marseille, jota kutsutaan usein Ranskan vanhimmaksi kaupungiksi.

Antiikin kirjailijat kertoivat rakkaustarinan Massalian perustamisesta. Tarinasta on kaksi versiota, ja niissä on eri nimet.

Roomalaisaikaisen kirjailijan Justinuksen versiossa kaksi kreikkalaista kapteenia, Simos ja Protis, saapui paikallisen kansan, segobrigien, maahan. Heidän kuninkaansa Nannus piti juhlat. Hänen tyttärensä Gyptis sai valita itselleen puolison. Hän antaisi vettä sille miehelle, jonka halusi. Hän käveli kaikkien paikallisten miesten ohi ja ojensi veden kreikkalaiselle Protikselle. Niin Protis nai Gyptiksen, ja kuningas antoi kreikkalaisille maata kaupungin rakentamiseen.

Kreikkalainen filosofi Aristoteles kertoi tarinan hieman toisin. Hänen versiossaan kreikkalaisen nimi oli Euksenos ja tytön Petta. Tyttö antoi hänelle maljan viiniä, johon oli sekoitettu vettä. Heidän poikansa nimi oli Protis.

Onko tarina totta? Emme voi olla varmoja. Mutta se kertoo meille jotain tärkeää: kreikkalaiset tarvitsivat niiden ihmisten ystävyyttä, jotka jo asuivat siellä.

Massalia kasvoi satamansa, λιμήν (limen), ympärille. Kreikkalainen maantieteilijä Strabon kirjoitti, että satama oli teatterin muotoisen kallion juurella. Sen yläpuolella olevalle kukkulalle asukkaat rakensivat temppelit Efesoksen Artemikselle ja Apollonille.

Massaliasta tuli rikas kauppakaupunki. Sen ἔμποροι (emporoi), kauppiaat, lastasivat πλοῖα (ploia), laivansa, ja purjehtivat rannikkoja pitkin. Viini, οἶνος (oinos), oli yksi heidän tärkeistä tavaroistaan. Kaupunki löi omia hopearahoja, joissa olivat Artemiksen ja Apollonin kasvot. Se perusti myös uusia kauppapaikkoja Espanjaan, Korsikalle ja Ranskan rannikolle, esimerkiksi Antibesiin ja Agdeen. 300-luvun eaa. lopulla massalialainen löytöretkeilijä Pytheas purjehti aina Britanniaan asti.

Justinus kirjoittaa myös, että Massalian naapurikansat oppivat kreikkalaisilta paljon: viljelemään peltojaan, rakentamaan muureja kaupunkiensa ympärille, karsimaan ἄμπελος (ampelos), viiniköynnöstä, ja istuttamaan ἐλαία (elaia), oliivipuuta. Näin asian näki yksi antiikin kirjailija, joten historioitsijat lukevat sitä varoen.

Massalia pysyi pitkään vapaana kreikkalaisena kaupunkina, ja se oli Rooman ystävä. Mutta vuonna 49 eaa. se asettui Pompeiuksen puolelle Rooman sisällissodassa. Julius Caesar piiritti kaupunkia, ja sen oli avattava porttinsa. Roomalaisvallankin aikana kaupunki säilytti kreikan kielen, suunnilleen 400-luvulle jaa. asti.

Kreikkalaisen menneisyyden voi yhä löytää Marseillesta. Vanha satama, Vieux-Port, on ensimmäisten kreikkalaisten merimiesten Lakydon. Sen lähellä, Jardin des Vestiges -puistossa, kävijät kulkevat muinaisen sataman kivien keskellä, jotka arkeologit ovat löytäneet. Ja kreikaksi kaupunki on säilyttänyt vanhan nimensä: kreikkalaiset kutsuvat Marseillea yhä nimellä Μασσαλία.

Vuonna 2024 Marseille otti vastaan erityisen vieraan Kreikasta: olympiatulen. Se ei tullut lentokoneella. Ensimmäisten kreikkalaisten tavoin se saapui meritse.