Aleksandrian majakka

Odysseiassa Homeros kertoo Egyptin rannikon edustalla olevasta saaresta, kreikaksi νῆσος. Siellä on hyvä satama, ja saaren nimi on Φάρος. Homeroksen mukaan laiva purjehti sinne kokonaisen päivän. Monta vuosisataa myöhemmin, vuonna 331 eaa., Aleksanteri Suuri perusti tälle rannikolle uuden kaupungin, Aleksandrian.

Geografi Strabon kävi Aleksandriassa 1. vuosisadalla eaa. Hän kuvaa Farosta sanalla νησίον: se on pieni ja pitkä saari aivan mantereen vieressä. Pitkä pengertie, Heptastadion, tie veden yli, yhdisti saaren rantaan. Saaren ja rannikon välissä oli suuri λιμήν eli satama.

Tänne tuli monia laivoja, mutta sisääntulo oli vaarallinen. Strabon kertoo miksi: rannikko on molemmilla puolilla matala eikä siellä ole satamia, ja vedessä on kallioita ja matalikkoja. Avomerellä merimiehet tarvitsivat korkean ja kirkkaan merkin löytääkseen sisääntulon.

Ptolemaios I, yksi Aleksanterin sotapäälliköistä ja myöhemmin Egyptin kuningas, alkoi suunnitella valtavaa tornia saaren itäkärkeen. Hänen poikansa Ptolemaios II sai sen valmiiksi noin vuonna 280 eaa. Strabon kutsuu sitä sanalla πύργος eli torni. Se oli valkoista kiveä, upeasti rakennettu, ja siinä oli monta kerrosta. Hän lisää, että sillä oli sama nimi kuin saarella.

Kukaan ei tiedä sen tarkkaa korkeutta. Nykyiset arviot vaihtelevat noin 100 metristä 140 metriin. Roomalaisajan rahat ja myöhemmät arabialaiset kirjoittajat viittaavat kolmeen osaan: neliskulmainen alaosa, kahdeksankulmainen keskiosa ja pyöreä huippu. Vanhat kuvaukset eivät kuitenkaan aina täsmää. Nykyään se luetaan antiikin maailman seitsemään ihmeeseen.

Roomalainen kirjoittaja Plinius sanoo, että arkkitehti oli Sostratos Knidoslainen ja että kuningas antoi hänen laittaa nimensä torniin. Jotkut historioitsijat ajattelevat, että Sostratos pikemminkin maksoi tornin kuin suunnitteli sen. Kreikaksi kirjoittanut Lukianos kertoo toisen tarinan: Sostratos hakkasi nimensä kiveen, peitti sen laastilla ja kirjoitti laastiin kuninkaan nimen. Kun laasti putosi, hänen omat sanansa tulivat näkyviin: θεοῖς σωτῆρσιν, ”pelastaville jumalille”, merellä kulkevien puolesta. Σωτήρ on pelastaja.

Mihin tornia käytettiin? Plinius, joka kirjoitti 1. vuosisadalla jaa., sanoo, että siinä näytettiin tulia öisin. Ne varoittivat jokaista πλοῖον-alusta, jokaista laivaa, matalasta vedestä ja osoittivat tien satamaan. Häntä huolestutti yksi asia: kaukaa katsottuna jatkuvasti palava tuli voi näyttää tähdeltä. Lukianos lisää, että valo piti merimiehet poissa hyvin vaaralliselta rannikon osalta.

Vanha sana tulelle on πῦρ. Nykyään kreikkalaiset sanovat arkikielessä φωτιά, mutta πυρ on yhä olemassa virallisessa kielessä, ja sen kuulee sanassa πυροσβέστης, palomies.

Kaikkea emme tiedä. Historioitsijat kiistelevät siitä, paloiko tuli alusta asti, vaikka noina vuosina elänyt runoilija Poseidippos puhuu jo suuresta tulesta, joka paloi huipulla koko yön. Ehkä siinä poltettiin öljyä, koska puuta oli vähän. Myöhemmät arabialaiset kirjoittajat kuvaavat suurta peiliä, mutta kukaan ei voi todistaa, että se oli olemassa. Plinius kertoo myös, että hänen aikanaan samanlaisia tulia paloi muissakin satamissa, kuten Ostiassa ja Ravennassa Italiassa. Ajatus oli levinnyt.

Majakka seisoi yli 1500 vuotta. Σεισμός eli maanjäristys voi ravistella korkeaa tornia pahasti, ja Aleksandriassa niitä oli paljon. Voimakkaita järistyksiä tiedetään vuodelta 796, 950-luvulta sekä vuosilta 1303 ja 1323. Tornia korjattiin useita kertoja, mutta se heikkeni.

Matkailija Ibn Battuta kävi siellä kahdesti. Vuonna 1326 hän pääsi vielä ensimmäisen kerroksen ovelle. Vuonna 1349 torni oli niin rauniona, ettei hän päässyt sisään eikä edes ovelle asti. Vuonna 1477 sulttaani Qaitbay alkoi rakentaa samalle paikalle linnoitusta vanhan tornin kivistä. Linnoitus seisoo siellä yhä.

Noin vuodesta 1960 alkaen sukeltajat alkoivat tutkia jäänteitä meressä. Vuonna 1994 ranskalainen arkeologi Jean-Yves Empereur ja hänen ryhmänsä aloittivat kaivaukset veden alla. He ovat nyt kirjanneet yli 5000 kivilohkaretta majakasta ja lähellä olleista rakennuksista, ja jotkut painavat jopa 60 tonnia. He löysivät myös jättimäisiä patsaita, ja Empereur uskoo niiden esittävän kuningas Ptolemaiosta.