Rhodoksen kolossi

Rhodos on suuri νῆσος eli saari Egeanmeren kaakkoisosassa, lähellä nykyisen Turkin rannikkoa. Antiikin aikana sen pääkaupunki, jonka nimi oli myös Rhodos, oli rikas. Sen laivat kävivät kauppaa koko Välimerellä, ja sen λιμήν eli satama oli aina vilkas.

Vuonna 305 eaa. mahtava makedonialainen prinssi Demetrios hyökkäsi kaupunkiin. Hän tuli sotilaiden, laivojen ja valtavien sotakoneiden kanssa, esimerkiksi pyörillä kulkevien puutornien. Tällaista pitkää hyökkäystä kutsutaan nimellä πολιορκία eli piiritys. Se kesti noin vuoden, mutta Rhodoksen asukkaat eivät antautuneet. Vuonna 304 eaa. Demetrios teki rauhan ja purjehti pois. Hän jätti jälkeensä monet sotakoneistaan. Siitä asti hänet on muistettu nimellä Demetrios Poliorketes, ”Kaupunkien piirittäjä”.

Rhodoslaiset kiittivät suojelijajumalaansa Heliosta, jumalaa, jonka nimi on sama kuin sana ἥλιος eli aurinko. Roomalainen kirjailija Plinius kertoo, että he maksoivat jumalan jättipatsaan rahoilla, jotka saatiin Demetrioksen jättämistä sotakoneista.

Kuvanveistäjä oli Khares Lindoksen kaupungista Rhodokselta. Hän oli oppinut taitonsa kuuluisalta kuvanveistäjältä Lysippokselta. Työ kesti 12 vuotta, ja patsas valmistui luultavasti noin vuonna 280 eaa.

Patsas oli noin 70 kyynärää korkea. Kyynärä oli vanha mitta, kyynärvarren pituinen, joten se tarkoittaa yli 30 metriä: suunnilleen kymmenkerroksisen talon korkeus. Se oli antiikin maailman korkein patsas. Ulkopinta oli χαλκός eli pronssia, kuparista ja tinasta tehtyä metallia. Sisällä oli raskaita kiviä ja metallitankoja. Ne pitivät pronssin paikallaan ja jättiläisen tukevana.

Kukaan ei tiedä tarkalleen, miten Khares sen teki. Historioitsijat arvelevat, että hän rakensi patsaan kerroksittain, jaloista ylöspäin. Jokainen uusi pronssiosa tehtiin paikan päällä edellisen osan päälle. Ihmiset ihastelivat patsasta niin paljon, että he lukivat sen maailman seitsemän ihmeen joukkoon. Kreikaksi ihme on θαῦμα, jotakin hämmästyttävää.

Kolossi ei seissyt kauan. Noin 56 vuotta valmistumisen jälkeen voimakas σεισμός eli maanjäristys ravisteli Rhodosta. Historioitsijat ajoittavat sen noin vuoteen 227 tai 226 eaa. Patsas katkesi polvista ja kaatui maahan.

Rhodoslaiset eivät nostaneet sitä takaisin pystyyn. Kreikkalainen maantieteilijä Strabon kirjoittaa, että oraakkeli eli jumalten viesti kielsi heitä pystyttämästä sitä uudelleen. Niinpä murtunut jättiläinen makasi satoja vuosia siinä, mihin se oli kaatunut, ja vierailijat tulivat katsomaan sitä. Plinius kirjoittaa, että harva pystyi kiertämään kätensä sen peukalon ympäri ja että sen sormet olivat suurempia kuin useimmat patsaat. Murtuneiden raajojen sisällä näkyi suuria onkaloita kuin luolia sekä kiviä, jotka olivat pitäneet sen tukevana.

Mitä pronssille lopulta tapahtui? Erään bysanttilaisen kronikan mukaan arabisotilaat valtasivat Rhodoksen vuonna 653 tai 654 jaa., ja pronssi myytiin kauppiaalle ja kuljetettiin pois 900 kamelilla. Tämä tarina kirjoitettiin muistiin kauan tapahtumien jälkeen, ja jotkut historioitsijat epäilevät sitä.

Olet ehkä nähnyt kuvia, joissa kolossi seisoo toinen jalka sataman suun kummallakin puolella ja laivat purjehtivat sen jalkojen välistä. Se on paljon myöhemmältä ajalta peräisin oleva legenda, ei historiaa. Yksikään antiikin kirjoittaja ei sano patsaan seisseen niin. Ajatus yleistyi keskiajalla, kun pyhiinvaeltajat näkivät sataman lähellä vanhojen muurien ja tornien jäänteitä ja luulivat niitä patsaan osiksi. Myöhemmin taiteilijat piirsivät tuon kuuluisan kuvan yhä uudelleen.

Niin suuri pronssipatsas ei olisi voinut seistä jalat niin leveästi harallaan veden yllä. Itse asiassa kukaan ei tiedä tarkalleen, missä kolossi seisoi. Erään uuden tutkimuksen mukaan se seisoi kaupungin kukkulalla Helioksen pyhäkössä, jossa nykyään on keskiaikainen linna. Toiset asiantuntijat arvelevat, että se seisoi sataman lähellä. Patsaasta ei ole koskaan löydetty mitään.