Antiikin kreikkalaisten kartat ja maantiede

Nykyään satelliitti voi kuvata koko maapallon. Muinaisilla kreikkalaisilla ei ollut tällaista apua. He eivät voineet katsoa maailmaa taivaalta, ja suuri osa siitä oli heille tuntematon. Silti he halusivat piirtää sen. He käyttivät matkailijoiden kertomuksia ja omaa järkeään.

Homeroksen Iliaassa jumala Hefaistos tekee kilven Akhilleukselle. Sen reunaa kiertää suuri Okeanos-virta, Ὠκεανός. Varhaisille kreikkalaisille tämä virta kiersi kaikkia maita.

500-luvulla eaa. Miletoksessa, kreikkalaisessa kaupungissa Vähässä-Aasiassa (nykyisessä Turkissa), eli ajattelija nimeltä Anaksimandros. Myöhemmät kreikkalaiset kirjoittajat kertovat, että hän julkaisi ensimmäisenä kartan. Geografi Strabon lainaa oppinutta Eratosthenesta ja kutsuu sitä nimellä γεωγραφικὸν πίνακα, ”maantieteellinen taulu”. Itse kartta on kadonnut, eikä kukaan tiedä tarkasti, miltä se näytti. Näiltä varhaisilta vuosisadoilta on säilynyt hyvin vähän karttoja. Myöhemmän perimätiedon mukaan vanhimmat kartat olivat pyöreitä, ja niissä Kreikka oli keskellä ja Delfoi aivan keskipisteessä. Delfoissa kivi nimeltä ὀμφαλός, ”napa”, merkitsi maailman keskustaa.

Noin vuonna 500 eaa. Miletoksen hallitsija Aristagoras matkusti Spartaan. Hän halusi spartalaisten auttavan Joonian kreikkalaisia persialaisia vastaan. Herodotos kertoo tarinan niin kuin spartalaiset sen kertoivat (5.49–50). Aristagoras toi mukanaan pronssilaatan (χάλκεον πίνακα Herodotoksen kreikaksi). Siihen oli kaiverrettu koko maa, koko meri ja kaikki joet. Hän osoitti kansaa toisensa jälkeen matkalla Susaan, Persian kuninkaan kaupunkiin.

Silloin kuningas Kleomenes esitti yksinkertaisen kysymyksen: kuinka kauan matka kesti mereltä? Kolme kuukautta, sanoi Aristagoras. Kleomenes käski hänen lähteä Spartasta ennen auringonlaskua.

Kartoista tuli jopa vitsi. Aristofaneen komediassa Pilvet (423 eaa.) oppilas näyttää vanhalle miehelle koko maan kartan. ”Tässä on Ateena”, hän sanoo. Vanhus ei usko, koska ei näe siellä istuvia valamiehiä! Sitten hän näkee, miten lähellä Sparta on, ja käskee oppilasta siirtämään sen paljon kauemmas. Vitsi antaa ymmärtää, että yleisö tiesi, mikä kartta on.

Myös Herodotos nauroi (4.36). Kartantekijät, hän sanoi, piirsivät maan täydellisenä ympyränä, kuin harpilla tehtynä, ja Okeanoksen virtaamassa sen ympäri. Itse hän ei tuntenut yhtään Okeanos-nimistä jokea (2.23).

Myöhemmät kreikkalaiset tiesivät, että maa on pallo, joten kartan tekemisestä tuli matematiikan kysymys. Eratosthenes (noin 276–194 eaa.), Aleksandrian kirjaston johtaja, kirjoitti maantieteellisen teoksen, Γεωγραφικά. Hän laski maapallon koon ja yritti parantaa tunnetun maailman karttaa. Jo oppinut Dikaiarkhos oli käyttänyt viivaa lännestä itään, Gibraltarinsalmesta alkaen. Eratosthenes säilytti ajatuksen, veti viivan Rodoksen kautta Intiaan ja käytti viivaa etelästä pohjoiseen Rodoksen kautta. Sitten hän antoi paikkojen väliset etäisyydet viivojensa varrella. Hänen kirjansa on kadonnut: tunnemme sen lähinnä Strabonin kautta.

100-luvulla jaa. Ptolemaios työskenteli Aleksandriassa. Hänen kahdeksanosainen Geografiansa selittää, miten karttoja piirretään, ja antaa paikoille kaksi lukua: kuinka kaukana pohjoisessa tai etelässä ja kuinka kaukana idässä tai lännessä. Nykyään puhumme leveys- ja pituusasteesta. Kreikaksi sanotaan γεωγραφικό πλάτος (”leveys”) ja γεωγραφικό μήκος (”pituus”). Ptolemaioskin teki virheitä. Hän käytti maapallolle pienempää kokoa (180 000 stadionia) kuin Eratosthenes (noin 250 000). Hänen ajaltaan ei ole säilynyt yhtään karttaa, eivätkä historioitsijat ole varmoja, piirsikö hän niitä itse. Vuonna 1295 bysanttilainen oppinut Maksimos Planudes lähti etsimään tätä unohdettua kirjaa. Vanhimmat säilyneet kopiot, joissa on karttoja, ovat suunnilleen hänen ajaltaan.

Herodotos (4.42, 4.45) kuvaa maailman, jossa on kolme osaa: Eurooppa, Aasia ja Libya, Afrikan kreikkalainen nimi. Hän ihmettelee, kuka on vetänyt niiden rajat, ja sanoo, ettei kukaan tiedä, onko Euroopan ympärillä merta joka puolella.

Moni näistä karttasanoista elää yhä. Γεωγραφία tulee sanoista γῆ, ”maa”, ja γράφω, ”kirjoittaa” tai ”piirtää”. Nykyään se on kouluaine Kreikassa. Muinainen ὠκεανός on nyt jokaisen maailmankartan ωκεανός. Πίναξ oli lauta tai taulu, ja nykyään πίνακας on luokan taulu. Ἤπειρος oli mannermaa, ja ήπειρος on nyt maanosa. Muinainen νῆσος elää sanassa νησί, pienennysmuodon νησίον kautta.

Yllättävin sana on χάρτης. Nykyään se tarkoittaa karttaa, mutta antiikin aikana se tarkoitti kirjoituspapyrusta. Miten näin kävi, voit lukea tämän sivun laatikosta.