Parthenon: rakennus, veistokset ja historia

Parthenon (Παρθενών) on temppeli, kreikaksi ναός: jumalan talo. Ateenalaiset rakensivat sen Athenalle, jumalattarelle, joka suojeli heidän kaupunkiaan. Yksi hänen nimistään oli Athena Parthenos, ”Athena neito”, koska myyteissä hän ei koskaan mennyt naimisiin. Sana παρθένος tarkoitti nuorta, naimatonta naista.

Pääte -ών tarkoittaa ”paikkaa” tai ”huonetta”, joten Παρθενών oli ”neidon huone”. Historioitsijat arvelevat, että nimi kuului ensin yhdelle temppelin huoneelle ja myöhemmin koko rakennukselle, mutta he eivät tiedä varmasti, mistä huoneesta oli kyse.

Temppeli suunniteltiin persialaissotien jälkeen. Vuonna 480 eaa. persialaiset olivat polttaneet Akropoliksen temppelit, myös vanhemman Parthenonin, joka oli vielä rakenteilla. Vuonna 448 eaa. ateenalaiset päättivät rakentaa pyhäkkönsä uudelleen, ja Parthenon oli ensimmäinen uusi rakennus. Työt alkoivat vuonna 447 eaa., kun Perikles (Περικλῆς) johti kaupunkia. Arkkitehdit olivat Iktinos ja Kallikrates, ja kuvanveistäjä Feidias (Φειδίας) valvoi koko hanketta, kuten kirjailija Plutarkhos kertoo.

Parthenon on doorilaisen järjestelmän temppeli, yksinkertaisinta ja vankinta kreikkalaista tyyliä, mutta siinä on myös monia joonialaisia piirteitä. Se on rakennettu valkoisesta marmorista (μάρμαρον). Rivi pylväitä (κίονες) kiertää sen ympäri: 8 kummassakin päädyssä ja 17 kummallakin pitkällä sivulla. Sen alusta on noin 31 × 70 metriä, ja jokainen ulkopylväs on noin 10,4 metriä korkea.

Sisällä oli kaksi salia. Suuremmassa, itäisessä salissa oli Athenan suuri patsas. Pienemmässä, läntisessä salissa oli neljä joonialaista pylvästä, ja vuodesta 433 eaa. kaupunki säilytti siellä julkisia varojaan.

Rakentajat käyttivät nokkelia keinoja, joita asiantuntijat kutsuvat ”hienosäädöiksi”, jotta raskas rakennus näyttäisi kevyeltä ja elävältä:

• lattia ja pylväiden yläpuolella olevat palkit kaartuvat keskeltä hieman ylöspäin;
• jokainen pylväs paksunee hiukan keskeltä, ja tätä kaarta kutsutaan nimellä entasis (ἔντασις);
• kulmapylväät ovat lähempänä toisiaan kuin muut.

Rakennus valmistui vuonna 438 eaa. Kahden päätykolmion veistokset vaativat vielä muutaman vuoden ja valmistuivat vuonna 432 eaa.

Parthenon oli täynnä veistoksia, jotka teki Feidiaan johtama kuvanveistäjien ryhmä. Siinä oli kolmenlaista veistoskoristelua:

• Päätykolmiot (ἀετώματα), kaksi kolmiota katon alla rakennuksen päädyissä. Itäinen päätykolmio esitti Athenan syntymää, läntinen hänen kiistaansa merenjumala Poseidonin kanssa Ateenan maasta. Matkailija Pausanias kuvaa molemmat (Pausanias 1.24.5).
• Metoopit (μετόπαι), neliön muotoiset laatat ulkopylväiden yläpuolella. Ne esittivät myyttisiä taisteluja: jumalia jättiläisiä vastaan idässä, kreikkalaisia amatsoneja vastaan lännessä, lapiitteja kentaureja vastaan etelässä ja Troijan sotaa pohjoisessa.
• Friisi (ζῳοφόρος), noin 160 metriä pitkä veistetty nauha korkealla pylväiden takana olevissa seinissä. Se esitti kulkuetta, jossa oli ratsastajia, vaunuja, soittajia ja uhrieläimiä, ja se tulkitaan yleensä Ateenan suureksi juhlaksi, Panathenaia-juhlaksi. Itäsivun keskellä kohtaus, jossa on taiteltu kangas, esittää ehkä Athenalle annettavaa uutta viittaa (πέπλος), mutta tutkijat kiistelevät siitä yhä.

Useimmat veistokset olivat aikoinaan maalattuja, vaikka väristä on jäljellä vain pieniä jälkiä. Sisällä seisoi Feidiaan tekemä Athenan patsas (ἄγαλμα), kullasta ja norsunluusta. Athena oli aseissa ja piti kädessään pientä Voittoa (Νίκη). Roomalainen kirjailija Plinius kertoo sen korkeudeksi 26 kyynärää, noin 11–12 metriä. Patsas on kadonnut; tunnemme sen pienistä myöhemmistä jäljennöksistä.

Parthenon säilyi lähes ehjänä monta vuosisataa. Myöhäisellä Rooman ajalla tulipalo vaurioitti sitä, ja se korjattiin 300-luvulla jaa. Myöhemmin siitä tehtiin kristillinen kirkko. Lähteet ajoittavat tämän muutoksen eri tavoin, pian korjauksen jälkeisestä ajasta noin vuoteen 600 jaa. Vuonna 1205, latinalaisen (läntisen) vallan aikana, se omistettiin Ateenan Jumalanäidille. Kun osmanit olivat valloittaneet Akropoliin vuonna 1458, siitä tuli moskeija (lähteet ajoittavat muutoksen pian valloituksen jälkeisestä ajasta muutamaa vuosikymmentä myöhemmäksi), ja sisällä olevasta portaikosta tuli minareetti.

Pahin onnettomuus tapahtui vuonna 1687. Venetsialainen armeija piiritti Akropolista, ja osmanien varuskunta oli varastoinut ruutia temppeliin. Pommituksen aikana ruuti räjähti, ja suuri osa rakennuksesta romahti. 1800-luvun alussa lordi Elginin miehet veivät monet jäljellä olevista veistoksista; niistä käytävällä kiistalla on oma sivunsa.

Nykyaikaisen Kreikan valtion synnyn jälkeen Parthenonista tuli kansallinen symboli. Restauroijat työskentelivät sen parissa vuosina 1896–1902 ja 1923–1933. Vuodesta 1975 kreikkalaiset asiantuntijat ovat korjanneet sitä kivi kiveltä, ja monet sen alkuperäisistä veistoksista ovat nykyään Akropolis-museossa.