Kreikkalaisten aakkosten synty

Kauan sitten kreikkalaisilla ei ollut aakkosia. Noin 800 eaa., ehkä vähän aiemmin tai myöhemmin, he oppivat aakkoset foinikialaisilta. Foinikialaiset asuivat nykyisen Libanonin rannikolla. He olivat kauppiaita, jotka purjehtivat koko Välimerellä. He kirjoittivat lyhyellä merkkisarjalla, ja jokainen merkki tarkoitti yhtä äännettä.

Kreikkalaiset lainasivat nämä merkit ja tekivät niistä omiaan. Jopa nimet pysyivät samankaltaisina: foinikialaisista kirjaimista alef, bet ja gimel tuli kreikan ἄλφα, βῆτα ja γάμμα. Historioitsija Herodotos, joka kirjoitti 400-luvulla eaa., kertoo, että joonialaiset kreikkalaiset kutsuivat kirjaimiaan nimellä Φοινικήια, ”foinikialaiset” kirjaimet. Hän kertoo myös vanhan tarinan, jonka mukaan Kadmos toi ne Foinikiasta Kreikkaan. Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että kirjaimet tulivat Foinikiasta, mutta he keskustelevat yhä siitä, milloin ja missä kreikkalaiset ne ensimmäisen kerran oppivat.

Foinikialainen kirjoitus näytti vain konsonantit, äänteet kuten b, g tai d. Lukijan piti arvata vokaalit, äänteet kuten a, e tai o. Foinikian kielelle se sopi hyvin, mutta kreikka tarvitsee vokaalinsa: ilman niitä monet kreikan sanat näyttävät samoilta.

Siksi kreikkalaiset keksivät nokkelan idean. Jotkin foinikialaiset kirjaimet tarkoittivat äänteitä, joita kreikassa ei käytetty. Kreikkalaiset pitivät nämä kirjaimet ja antoivat niille uuden tehtävän: näyttää vokaaleja. Alef oli esimerkiksi lyhyt katko kurkussa; kreikassa siitä tuli ἄλφα, äänne a. Nykyään näitä äänteitä kutsutaan nimellä φωνήεντα, vokaalit, ja muita nimellä σύμφωνα, konsonantit. Koska se kirjoitti molemmat, monet tutkijat kutsuvat kreikkalaisia aakkosia ensimmäisiksi oikeiksi aakkosiksi. Jopa sana ”aakkoset” kreikaksi, ἀλφάβητος, yhdistää kahden ensimmäisen kirjaimen nimet, alfan ja beetan.

Vanhimmat kirjaimin kirjoitetut kreikkalaiset tekstit ovat 700-luvulta eaa. Kuuluisa esimerkki on viinikannu, joka löydettiin Ateenasta Dipylonin portin läheltä. Joku raaputti siihen lyhyen tekstin varhaisilla kreikkalaisilla kirjaimilla. Se on yksi vanhimmista tunnetuista kreikkalaisista piirtokirjoituksista. Nykyään kannu on Ateenan kansallisessa arkeologisessa museossa.

Aluksi kaikki kreikkalaiset kaupungit eivät kirjoittaneet samalla tavalla. Jokaisella alueella oli omat paikalliset aakkosensa, joissa oli hieman erilaisia kirjainten muotoja ja jopa joitakin eri kirjaimia. Ensimmäiset kirjoittajat eivät myöskään aina kirjoittaneet vasemmalta oikealle. Jotkut kirjoittivat oikealta vasemmalle, kuten foinikialaiset, ja jotkut kääntyivät jokaisen rivin lopussa, kuin härkä, joka kyntää peltoa. He käyttivät vain isoja kirjaimia, usein ilman välejä sanojen välissä. Pienet kirjaimet tulivat paljon myöhemmin, Bysantin ajan kirjureiden myötä.

Joonialaiset asuivat Vähän-Aasian rannikolla, nykyisessä Turkissa, ja lähisaarilla. Heidän aakkosissaan oli kaksi kirjainta, jotka puuttuivat vanhoista ateenalaisista aakkosista: η, eeta, pitkälle e:lle, ja ω, oomega, pitkälle o:lle. Vanhassa ateenalaisessa kirjoituksessa yksi kirjain E merkitsi sekä lyhyttä että pitkää e:tä.

Vuonna 403/2 eaa. Ateena päätti kirjoittaa viralliset asiakirjansa joonialaisilla aakkosilla. Se oli suuri askel kohti yhteisiä aakkosia kaikille kreikkalaisille. Myöhemmin Aleksanteri Suuren valloitukset levittivät joonialaiset kirjaimet vielä kauemmas. Aleksanteri kuoli vuonna 323 eaa.

Näissä aakkosissa on 24 kirjainta, άλφαsta ωμέγαan. Kreikkalaiset lapset oppivat koulussa yhä juuri nämä 24 kirjainta. Myös latinalaiset aakkoset, joita luet juuri nyt, ovat peräisin kreikkalaisista kirjaimista.