Eleusiin mysteerit

Eleusis oli kaupunki Attikassa, noin 20 km:n päässä Ateenasta. Sen pyhäkkö kuului viljan jumalatar Demeterille ja hänen tyttärelleen Persefonelle, jota kutsuttiin usein vain nimellä ἡ Κόρη, ”Neito”. Nykykreikassa κόρη on yhä tavallinen sana tyttärelle.

Noin vuosilta 650–550 eaa. peräisin oleva runo, Homeerinen hymni Demeterille, kertoo heidän tarinansa. Haades, manalan jumala, ryösti tytön. Demeter etsi häntä ja saapui Eleusiiseen vanhaksi naiseksi naamioituneena. Sitten hän esti viljan kasvun, kunnes Zeus suostui Persefonen paluuseen. Tytön oli kuitenkin palattava alas kolmanneksi jokaisesta vuodesta. Ennen lähtöään Demeter opetti riittinsä Eleusiin johtajille.

Nämä riitit olivat mysteerit, τὰ μυστήρια. Osallistuja oli μύστης, vihitty, eikä hän saanut paljastaa näkemäänsä. Runo kertoo myös, miksi ihmiset tulivat: riitit nähneet ovat onnellisia, se sanoo, kun taas muilla ei ole samaa onnea kuoleman jälkeen.

Pääjuhla, Suuret mysteerit, pidettiin boedromion-kuussa (syys–lokakuussa). Kuukauden 15. päivänä vihittävät kokoontuivat, ja murhaajat sekä ”barbaarit”, ei-kreikkalaiset, suljettiin pois. 16. päivänä he kylpivät meressä. Paastopäivien jälkeen he kulkivat 19. päivänä Iakkhoksen patsaan perässä Pyhää tietä, ἡ ἱερὰ ὁδός, ja saapuivat pyhäkköön hämärässä. Nämä päivät ovat nykyaikainen rekonstruktio, ja Plutarkhos (Camillus 19) ajoittaa kulkueen 20. päivään. Hymnissä Demeter kieltäytyy viinistä ja pyytää ohrajauhoa ja vettä poleimintun kera, κυκεών-juomaa, ja myös vihittyjen kerrotaan juoneen sitä.

Kuka sai osallistua? Herodotos (8.65) sanoo, että jokainen halukas ateenalainen tai muu kreikkalainen vihittiin. Hän kertoo myös, kuinka vuonna 480 eaa. tyhjässä Attikassa eräs maanpakolainen näki pölyn nousevan Eleusiista, kuin noin 30 000 miehen jäljiltä. Riitit näyttävät aluksi olleen vain ateenalaisille; roomalaisaikana vihittyjä tuli koko valtakunnasta. Demostheneen kokoelman puhe (59.21) kertoo orjuutetusta naisesta, Metaneirasta, joka tuotiin vihittäväksi.

Ennen pääjuhlaa pidettiin Pienet mysteerit Agraissa Ateenan ulkopuolella anthesterion-kuussa (helmi–maaliskuussa), ja ne olivat lähinnä puhdistautumista. Vuosi vihkimyksen jälkeen saattoi palata saavuttamaan korkeimman asteen ja tulla ἐπόπτης-vihityksi, ”nähneeksi”.

Riitit pidettiin Telesterionissa, τελεστήριον, neliön muotoisessa salissa. 400-luvun eaa. jälkipuoliskolla sitä laajennettiin useita tuhansia vihittyjä varten, ja he seisoivat seinien vierustan portailla. Lähteemme ovat eri mieltä rakentajista: Strabon (9.1.12) mainitsee Parthenonin arkkitehdin Iktinoksen, Plutarkhos (Perikles 13) taas Koroiboksen, Metageneen ja Ksenokleen. Sisällä oli ἀνάκτορον, sisin pyhäkkö. Ylipappi, ἱεροφάντης, ”se joka näyttää pyhät esineet”, valittiin eliniäksi Eumolpidien suvusta.

Mitä näytettiin, ei vieläkään tiedetä. Pausanias (1.38.7), joka kuvaa Kreikkaa niin tarkasti, sanoo unen estäneen häntä kuvaamasta pyhäkön muurin sisäpuolta. Myöhemmät tiedot antavat vain välähdyksiä: pimeän yön jälkeen ἀνάκτορον avattiin ja suuri tuli leimahti, ja kristitty kirjailija Hippolytos kertoo hierofantin näyttäneen viljantähkän, joka oli leikattu hiljaisuudessa. Isokrates (4.28) tiivistää lupauksen yhteen ilmaukseen: riittiin osallistuvilla on ”suloisempia toiveita” elämän lopusta.

Salaisuuden rikkominen oli vakavaa. Vuonna 415 eaa. Alkibiadesta syytettiin mysteerien jäljittelystä kotonaan niin, että hän itse esitti hierofanttia (Thukydides 6.28, Plutarkhos, Alkibiades 22). Aristoteles (Nikomakhoksen etiikka 1111a) mainitsee runoilija Aiskhyloksen ja mysteerit esimerkkinä siitä, ettei tiedä jonkin asian olleen salaista.

Kukaan ei tiedä varmasti, kuinka vanhoja riitit ovat. Fritz Graf ei näe osoitettavia juuria pronssikaudella ja ajoittaa ensimmäisen tunnistettavan pyhäkön 800-luvulle eaa., kun taas Michael Cosmopoulos kaivauksia käsittelevässä tutkimuksessaan puoltaa paikallisia juuria pronssikaudella. Loppu on selvempi: Marcus Aurelius rakennutti pyhäkön uudelleen hyökkäyksen jälkeen vuonna 170 jaa., keisari Theodosius (379–395) kielsi pakanalliset kultit, mysteerit mukaan lukien, ja vuonna 395 tai 396 jaa. hyökkäävät gootit tuhosivat pyhäkön. Järjestelmälliset kaivaukset alkoivat vuonna 1882. Paikalla työskennellyt arkeologi Georgios Mylonas julkaisi teoksen Eleusis and the Eleusinian Mysteries vuonna 1961.

Sanat ovat säilyneet riittejä paremmin. Nykyään μυστήριο tarkoittaa arvoitusta, mutta myös kirkon sakramenttia, kuten kastetta. Τελετή, ennen vihkimys, on nyt mikä tahansa seremonia, ja γραφείο τελετών on hautaustoimisto. Μύστης on johonkin vihitty ihminen. Επόπτης, ennen korkeimman asteen vihitty, on nyt valvoja ja jalkapallossa myös linjatuomari. Sanasta ἀπόρρητος, ”jota ei saa sanoa”, tulee τραπεζικό απόρρητο, pankkisalaisuus. Ja ἀνάκτορον, jumalan pyhäkkö, muuttui sanaksi ανάκτορα, kuninkaallinen palatsi.