Aisopoksen sadut kreikaksi

Aisopos, muinaiskreikaksi Αἴσωπος, on kuuluisin eläinsatujen kertoja. Tiedämme hänestä kuitenkin hyvin vähän. Eräs varhainen tieto on peräisin historioitsija Herodotokselta 400-luvulta eaa. Herodotos sijoittaa Aisopoksen 500-luvulle eaa. Hän kertoo, että Aisopos oli Iadmonin orja. Iadmon oli mies Samoksen saarelta. Herodotos kutsuu Aisoposta sanalla λογοποιός, kertomusten tekijä. Hän kertoo myös, että Aisopos surmattiin ja että Delfoin asukkaat tarjosivat oraakkelin jälkeen korvausta hänen kuolemastaan.

Myöhemmät kirjoittajat lisäsivät monia muita kertomuksia. Aristofaneen komediassa Aisoposta syytetään pyhän maljan varastamisesta Delfoissa. Toisissa kertomuksissa hän on kuningas Kroisoksen neuvonantaja. Nykyään monet tutkijat ajattelevat, ettei todellista Aisoposta luultavasti ollut. Heille hänen nimensä on vanhojen kertomusten ryhmän nimilappu. Varmoja emme voi olla.

Eläinsatu on hyvin lyhyt kertomus, jossa on opetus. Eläimet puhuvat ja toimivat kuin ihmiset. Muinaiskreikaksi tällainen kertomus on μῦθος. Lopussa oleva lause selittää usein opetuksen. Se on ἐπιμύθιον, sana, joka on muodostettu sanoista ἐπί ja μῦθος.

• Kettu ja viinirypäleet (Ἀλώπηξ καὶ βότρυς). Nälkäinen kettu näkee viiniköynnöksessä riippuvia rypäleitä. Se ei yllä niihin. Lähtiessään se sanoo: «Ὄμφακές εἰσιν», ”Ne ovat raakoja.” Opetus: jotkut ihmiset epäonnistuvat, koska ovat heikkoja, ja syyttävät sitten olosuhteita.
• Laulukaskas ja muurahaiset (Τέττιξ καὶ μύρμηκες). On talvi. Nälkäinen kaskas pyytää muurahaisilta ruokaa. Miksi et kerännyt ruokaa kesällä, ne kysyvät. ”Minä lauloin”, se sanoo. Muurahaiset nauravat: tanssi sitten talvella! Joissakin kirjoissa puhutaan heinäsirkasta, mutta kreikassa sana on τέττιξ, laulukaskas.
• Kilpikonna ja jänis (Χελώνη καὶ λαγωός). Jänis nauraa kilpikonnan jaloille, joten ne juoksevat kilpaa. Eräässä kreikkalaisessa versiossa tuomarina on kettu. Jänis luottaa jalkoihinsa ja nukahtaa. Kilpikonna ei pysähdy, ja se voittaa.

Aluksi ihmiset kertoivat satuja suullisesti eteenpäin. Tällainen kertomus on vanhempi kuin Aisopokselle annetut ajankohdat. Noin vuonna 700 eaa. runoilija Hesiodos kertoi jo lyhyen tarinan, jossa haukka puhuu satakielelle. Vuonna 399 eaa. Sokrates oli vankilassa ja odotti kuolemaa. Platon kertoo, että hän otti tuntemansa ”Aisopoksen μύθους” ja kirjoitti ne säkeiksi.

300-luvulla eaa. ateenalainen Demetrios Faleronilainen kokosi sadut kokoelmaksi. Se on nyt kadonnut. Ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Phaedrus kirjoitti satuja latinankielisin säkein. Babrios kirjoitti niitä kreikankielisin säkein, ehkä ensimmäisen vuosisadan lopulla tai toisella vuosisadalla jaa. Nykyiset laitokset painavat kreikankielisiä suorasanaisia satuja myöhemmistä kokoelmista, kuten Émile Chambryn laitos. 1600-luvulla ranskalainen runoilija La Fontaine kertoi ne uudelleen, ja monet nykyään tuntemamme versiot ovat peräisin hänen versioistaan.

Lue satu ääneen kreikaksi, niin kuulet nykypäivän sanoja. Kilpikonna, χελώνη, on nyt χελώνα. Jänis, λαγώς, on nyt λαγός. Ketulla oli pidempi matka: sukua oleva vanha muoto ἀλωπά muuttui vähitellen keskiajalla, kunnes siitä tuli αλεπού. Muurahainen, μύρμηξ, muuttui sanaksi μυρμήγκι pienen muodon μυρμήκιον kautta. Laulukaskas, τέττιξ, muuttui sanaksi τζίτζικας, ja hyönteisen oma ääni, τζι τζι, auttoi muutosta.

Kaikki sanat eivät jääneet jokapäiväiseen kieleen. Sadun βότρυς, rypäletertu, on nyt vain kasvitieteen oppinut sana. Kreikkalaiset sanovat σταφύλι, joka tulee toisesta vanhasta sanasta, σταφυλή. Raaka rypäle, ὄμφαξ, on nykyään yleensä αγουρίδα, myöhempi sana. Mutta μύθος on yhä täällä. Kreikan sanakirja antaa esimerkiksi «οι μύθοι του Αισώπου», ja επιμύθιο on yhä sana kertomuksen opetukselle.