Troijan sota: myytti vai historiaa?

Kreikkalaiset myytit kertovat sodasta kreikkalaisten ja Troijan kaupungin välillä. Troijaa kutsuttiin myös Ilioniksi, Ἴλιον. Troijalainen prinssi Paris vei kotiinsa Helenan, Spartan kuninkaan Menelaoksen puolison. Menelaoksen veli Agamemnon, Mykenen kuningas, kokosi valtavan armeijan ja laivaston, ja kreikkalaiset piirittivät Troijaa kymmenen vuotta. Suuret sankarit, ἥρωες, taistelivat molemmin puolin: Akhilleus kreikkalaisten, Hektor troijalaisten puolella.

Lopulta ovela Odysseus keksi juonen. Kreikkalaiset rakensivat suuren puuhevosen, piilottivat sen sisään parhaat sotilaansa ja olivat purjehtivinaan pois. Troijalaiset vetivät hevosen kaupunkiinsa, koska luulivat sitä lahjaksi, δῶρον. Yöllä sotilaat kiipesivät ulos, avasivat portit, ja Troija kukistui. Onko tarina totta? Ehkä osittain. Troija oli oikea kaupunki, mutta jumalat, hevonen ja monet sankarit kuuluvat myyttiin, μῦθος.

Vanhimmat lähteemme ovat kaksi Homeroksen nimissä kulkevaa eeposta, Ilias ja Odysseia. Ne ajoitetaan yleensä 700- tai 600-luvulle eaa. (tutkijat ovat eri mieltä tarkasta ajasta), siis vuosisatoja kuvattujen tapahtumien jälkeen. Ilias ei kerro koko sotaa: se kattaa muutaman viikon sodan kymmenentenä vuonna, Akhilleuksen vihan, ja päättyy Hektorin hautajaisiin. Puuhevosta siinä ei ole. Se esiintyy Odysseiassa (8.492–520), jossa laulaja kertoo, miten Epeios rakensi hevosen Athenen avulla ja miten Odysseus toi sen sotureita täynnä linnavuorelle.

Tunnetuin versio hevostarinasta on roomalainen: Vergiliuksen Aeneiin toinen kirja, kirjoitettu 1. vuosisadalla eaa. Siinä pappi Laokoon varoittaa troijalaisia luottamasta hevoseen (2.48–49).

Kreikkalaiset itse pitivät sotaa historiana. Thukydides (1.10) hyväksyy, että se käytiin, mutta arvelee Homeroksen runoilijana suurennelleen sitä, esimerkiksi 1 200 laivallaan. Myöhemmät oppineet yrittivät ajoittaa sen: Eratosthenes sijoitti Troijan tuhon vuoteen 1184 eaa.

Arkeologit sijoittavat Troijan Hisarlıkiin, kukkulalle Luoteis-Turkissa, 4,8 kilometrin päähän Dardanellien suulta. Frank Calvert kaivoi siellä vuonna 1863, ja Heinrich Schliemann aloitti suuret kaivaukset vuonna 1870. Schliemann löysi kultakoruja ja nimitti niitä ”Priamoksen aarteeksi” myytin Troijan kuninkaan mukaan. Ne ovat kuitenkin peräisin Troija II:sta, noin vuosilta 2550–2300 eaa., yli tuhat vuotta liian varhaiselta ajalta.

Kukkulassa on yhdeksän kaupunkia päällekkäin, nimeltään Troija I–IX. Paras ehdokas Homeroksen Troijaksi on Troija VI (noin 1750–1300 eaa.), jonka kivimuurit, τείχη, olivat 5 metriä paksut ja jopa 8 metriä korkeat, ja jonka alakaupunki oli noin 30 hehtaarin laajuinen. Pronssiset nuolen- ja keihäänkärjet noin vuodelta 1250 eaa. viittaavat taisteluihin. Seuraava kaupunki, Troija VIIa, tuhoutui tulipalossa noin vuonna 1180 eaa.

Apua tarjoavat myös Anatolian suurvallan, heettiläisten, tekstit. Niissä mainitaan Wilusa-niminen maa, jonka monet tutkijat yhdistävät Ilioniin, ja Ahhiyawa-niminen kansa, luultavasti mykeneläiset kreikkalaiset, ja ne kertovat levottomuuksista ja kilpailusta alueella.

Historioitsijat ovat eri mieltä. Monet uskovat, että tarun takana on todellinen muisto: yksi sota tai useita pienempiä selkkauksia mykeneläisten kreikkalaisten ja Troijan asukkaiden välillä 1200- tai 1100-luvulla eaa. Unescon kuvaus paikasta puhuu Troijan piirityksestä, πολιορκία, jonka mykeneläiset soturit tekivät tuolloin. Toiset ovat varovaisempia. Yksikään tähän mennessä löydetty piirtokirjoitus ei mainitse Agamemnonia, Akhilleusta tai Helenaa, ja kaupunki voi palaa monesta syystä: vihollisten, onnettomuuden tai maanjäristyksen vuoksi.

Homeroksen runoja laulettiin sukupolvien ajan ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin, joten niissä sekoittuvat pronssikauden muistot ja yksityiskohdat runoilijoiden omalta ajalta. Reilu vastaus kuuluu: Troija oli olemassa ja sota alueella on todennäköinen, mutta kymmenen vuoden piiritys, sankarit ja hevonen sellaisina kuin ne luemme ovat runoilijoiden työtä. Hevonen on lähes varmasti myytti, mutta se elää nykykreikassa: δούρειος ίππος, ”puuhevonen”, tarkoittaa myös lahjaan kätkettyä juonta, ja se on kreikan sana tietokoneen troijalaiselle.