Kreikan pimeä aika ja kirjoitustaidon paluu

Mykeneläinen maailma alkoi hajota 1200-luvun lopulla eaa. Ateenan kansallinen arkeologinen museo mainitsee syiksi muun muassa levottomuudet, talouden taantuman, kansojen liikkeet ja maanjäristykset; Pyloksen palatsi paloi noin 1200 eaa., ja mykeneläinen aika päättyi 1000-luvulla. Palatsien mukana katosivat kirjurit ja heidän mukanaan lineaari-B, jota käytettiin lähinnä luetteloihin ja inventaarioihin. Scarre ja Fagan puhuvat ”mestauksesta”: eliitti katosi, mutta kyläläiset ja maanviljelijät jäivät suullisine perinteineen.

Seurannutta kautta kutsutaan pimeäksi ajaksi, kreikaksi «σκοτεινοί χρόνοι» (σκότος, pimeys). Ajoitukset vaihtelevat: 1100–800 eaa. Kreikan kielen keskuksen Homeros-oppaassa, noin 1200–800 eaa. World History Encyclopediassa. Väestö ja maanviljely vähenivät, ja monumentaalinen kivirakentaminen loppui. Kaksi kysymystä on yhä avoinna. Kreikkalainen opas liittää kauden yhä doorilaisten tuloon, kun taas Encyclopedian mukaan ajatus maahanhyökkäyksestä on hylätty muuttoliikkeen hyväksi. Ja ”pimeä” saattaa kertoa enemmän kirjallisten lähteidemme puutteesta kuin ajan elämästä.

Vahvin todiste yksinkertaista kuvaa vastaan tulee Euboian Lefkandista. Toumbassa brittiläiset ja kreikkalaiset arkeologit löysivät vuonna 1981 rakennuksen, joka on 50 metriä pitkä ja 10 metriä leveä ja ajoitettu noin vuoteen 950 eaa. Sen keskushuoneen alla oli poltettu mies kyproslaisessa pronssiamforassa, mukanaan rautainen miekka ja keihäänkärki; hänen vieressään nainen kultakoruissa, joihin kuului noin vuodelta 1700 eaa. peräisin oleva syyrialainen kaulakoru; sekä neljä hevosta. Hanketta johtava Irene Lemos kertoo, että rakennus on tulkittu hautarakennukseksi. Jotkut kutsuvat sitä heroniksi, ἡρῷον, sankarin pyhäköksi; nykykreikassa ηρώο on yleensä sodassa kaatuneiden muistomerkki.

Rauta itse leimaa aikakautta. Hesiodos sanoo pronssisesta suvustaan μέλας δ᾽ οὐκ ἔσκε σίδηρος, ”mustaa rautaa ei ollut” (Työt ja päivät 151). Ja jossakin kreikkaa kirjoitettiin: Kyproksen Palaipafos-Skalesin haudasta, joka on ajoitettu vuosiin 1050–950 eaa., löydetyssä pronssivartaassa on nimi Opheltas tavukirjoituksella, ja Yves Duhoux pitää sitä vanhimpana kyproslaisena tekstinä kreikaksi.

Ilman kirjoitusta muistettava oli laulettava. Odysseia näyttää laulajan työssään: airut tuo paikalle Demodokoksen, θεῖον ἀοιδόν, jolle muusa antoi suloisen laulun (8.43, 8.62–64). Milman Parryn noin vuonna 1930 esittämän teorian mukaan tällainen laulaja sepitti esittäessään, perinteisestä heksametriin sopivien ilmausten varastosta. Eepoksien kieli sekoittaa kreikan kerrostumia mykeneläisestä ajasta noin vuoteen 700 eaa.; se, että mykeneläisen ajan todelliset tapahtumat säilyivät tämän perinteen kautta, on yhä hypoteesi. Vallitsevan näkemyksen mukaan molemmat runoelmat saivat vakiintuneen muotonsa 700-luvun puolivälin ja lopun välillä.

Eepos ei ollut ainoa suullinen taide. Iliaassa 24.720–723 laulajat aloittavat Hektorin ruumiin vieressä valitusvirret (ἀοιδοὺς θρήνων ἐξάρχους), naiset vastaavat ja Andromakhe aloittaa valituksen. Margaret Alexiou esittää, että varhainen kielenkäyttö erotti näiden laulajien vakiintuneen θρῆνος-laulun sukulaisnaisten γόος-valituksesta. Ja Iliaassa 6.168–169 Proitos lähettää Bellerofonin matkaan mukanaan σήματα λυγρά, ”tuhoisat merkit”, jotka on piirretty kokoon taitettavaan tauluun; Homeros ei kerro, mitä nuo merkit olivat.

Herodotos (5.58) kertoo, että Kadmoksen mukana tulleet foinikialaiset toivat kreikkalaisille γράμματα ja että joonialaiset muuttivat niistä muutamia ja kutsuivat niitä nimellä Φοινικήια. Ajatteli Kadmoksesta mitä tahansa, kreikkalaisten aakkosten seemiläinen tausta ei ole epäilyksenalainen, ja kreikkalaisten ansioksi luetaan vokaalimerkkien lisääminen. Ajoitus on epävarmempi. Vallitsevan näkemyksen mukaan siirtyminen tapahtui 700-luvulla eaa. tai vähän ennen, jolloin ensimmäiset piirtokirjoitukset ilmestyvät. Willemijn Waal puoltaa epäsuorien viitteiden perusteella noin 1000-lukua ja olettaa, että varhaisimmat katoaville materiaaleille kirjoitetut tekstit ovat tuhoutuneet.

Ensimmäiset säilyneet aakkostekstit eivät ole palatsin luetteloita. Ateenan Dipylonista peräisin oleva kannu (740–730 eaa.) mainitsee ”sen kaikista tanssijoista, joka nyt leikkii sulokkaimmin”, säkeessä, joka Kreikan kulttuuriministeriön sivun mukaan muistuttaa Homerosta. Ischian Pithekoussaista peräisin olevassa maljassa, noin vuodelta 725 eaa., on säkeitä Nestorin maljasta. Sanat kertovat saman historian: γράμμα tarkoittaa yhä kirjainta ja myös kirjettä, kun taas ἀλφάβητος, jonka LSJ mainitsee vain myöhäisistä kieliopillisista lähteistä, on nuorempi sana.