Parthenonin marmorit: Lontoo vai Ateena?

Parthenon rakennettiin vuosina 447–432 eaa. Athenelle, Ateenan jumalattarelle. Sitä koristivat valkoisesta marmorista (μάρμαρον) tehdyt veistokset (γλυπτά), jotka teki kuvanveistäjä Feidiaan (Φειδίας) johtama ryhmä. Niitä oli kolmenlaisia:

• päätykolmiot (ἀετώματα), kaksi suurten patsaiden täyttämää kolmiota katon päissä;
• metoopit (μετόπαι), neliönmuotoiset reliefilaatat ulompien pylväiden yläpuolella;
• friisi (ζῳοφόρος), noin 160 metrin pituinen reliefinauha, joka esitti suurta juhlakulkuetta.

Useimmat näistä veistoksista eivät olleet erillisiä taideteoksia: ne veistettiin osiksi itse rakennusta. Tällä on kiistassa suuri merkitys.

Englanniksi niitä kutsutaan usein nimellä ”Elgin Marbles” sen miehen mukaan, joka vei ne Britanniaan. British Museum kutsuu niitä nimellä ”Parthenon Sculptures”. Kreikassa ne ovat «τα Γλυπτά του Παρθενώνα», ”Parthenonin veistokset”, vaikka vanhempi nimi «Ελγίνεια μάρμαρα» löytyy yhä sanakirjoista. Valittu nimi kertoo usein, kummalla puolella puhuja on.

Vuonna 1687 venetsialaisen armeijan piirityksen aikana Parthenoniin varastoitu ruuti räjähti, ja suuri osa temppelistä sortui. Monet veistokset rikkoutuivat tai jäivät raunioiden sekaan. Noin vuonna 1800 Ateena kuului Osmanien valtakuntaan. Thomas Bruce, lordi Elgin, oli Britannian suurlähettiläs Konstantinopolissa (nykyinen Istanbul). Vuosina 1801–1805 hänen miehensä veivät noin puolet vielä säilyneistä veistoksista. Osa otettiin raunioista; monista friisin kivistä työmiehet sahasivat irti vain veistetyn etupuolen, jotta ne olisivat kevyempiä kuljettaa.

Elgin sanoi saaneensa luvan osmanihallitukselta, asiakirjan, jota kutsutaan nimellä firmaani. Se, mitä se tarkalleen salli ja salliko se veistosten irrottamisen rakennuksesta, on nykyään yksi tärkeimmistä kiistakysymyksistä.

Marmorien kuljettaminen Britanniaan vei Elginin taloudelliseen ahdinkoon. Vuonna 1816 alahuoneen valiokunta tutki, miten hän oli ne hankkinut, ja suositteli niiden ostamista 35 000 punnalla, paljon vähemmällä kuin hän oli toivonut. Parlamentti hyväksyi tämän, ja kokoelma siirtyi British Museumiin, jossa se on yhä esillä. Vuodesta 1963 laki, British Museum Act, on sallinut museon hallintoneuvoston (Trustees) luovuttaa esineitä vain muutamissa erityistapauksissa, kuten kaksoiskappaleita tai liian pahoin vaurioituneita esineitä.

British Museumia johtaa hallintoneuvosto (Trustees). Sen virallinen lausunto esittää nämä pääkohdat:

• Lordi Elgin toimi aikansa laillisten viranomaisten tieten ja luvalla sekä Ateenassa että Lontoossa, ja parlamentin valiokunta totesi vuonna 1816 hänen toimintansa lailliseksi.
• Noin puolet veistosten säilyneestä osasta on Ateenassa. Yleisö hyötyy siitä, että ne on jaettu kahden suuren museon kesken, joista kumpikin kertoo erilaista mutta toisiaan täydentävää tarinaa: Ateenassa kaupungin historiaa, Lontoossa maailman kulttuurien historiaa.
• Museo, johon on vapaa pääsy, sanoo harkitsevansa pyyntöä lainata veistoksia, mutta lainaajan on hyväksyttävä, että ne kuuluvat hallintoneuvostolle.

Myös vuoden 1963 laki rajoittaa sitä, mitä hallintoneuvosto saa tehdä. Viime vuosina museon johto on puhunut uudesta ”Parthenon-kumppanuudesta” Kreikan kanssa, ja osapuolten välisistä keskusteluista on uutisoitu. Vuonna 2025 hallintoneuvosto totesi, että kaikkien kumppanuuksien on sovittava museota koskevaan lainsäädäntöön ja että Britannian hallitus oli ilmoittanut, ettei se muuta tätä lainsäädäntöä.

Kreikka vaatii veistosten yhdistämistä (επανένωση) Ateenassa, ei pelkkää palauttamista (ἐπιστροφή). Kreikan hallitus perustelee näin:

• veistokset ovat yhden muistomerkin osia, ja ne pitäisi nähdä yhdessä Parthenonin näkyvillä, jotta teoksen voi ymmärtää kokonaisuutena;
• irrottaminen vahingoitti rakennusta, eikä Elginin firmaani tehnyt siitä laillista: vuonna 2024 kulttuuriministeri Lina Mendoni sanoi, ettei mikään osmanien firmaani koskaan sallinut Elginin kohdella veistoksia niin kuin hän teki;
• Kreikka ei tunnusta hallintoneuvoston omistusoikeutta, joten se ei hyväksy lainaa näillä ehdoilla.

Nykyisen kampanjan aloitti näyttelijä ja kulttuuriministeri Melina Mercouri (Μελίνα Μερκούρη), joka vaati veistosten palauttamista Unescon konferenssissa Méxicossa vuonna 1982. Vuodesta 2009 uusi Akropolis-museo on esittänyt friisin alkuperäisessä järjestyksessään, ja Lontoossa olevien osien paikalla on kipsivalokset. Kreikka on vienyt asian myös Unescon kulttuuriomaisuuden palauttamista käsittelevään komiteaan, joka on kehottanut maita ratkaisemaan sen. Pienempiä muualla olleita palasia on palannut Palermosta vuonna 2022 ja Vatikaanista vuonna 2023.