Mitä antiikin kreikkalaiset söivät?

Runoilija Homeros kutsui ihmisiä ”leivänsyöjiksi”. Vilja oli tärkein ruoka. Yleisin viljalaji oli ohra, κριθή, koska se kasvaa hyvin kuivassa ja kivisessä maassa, jossa vehnä kasvaa huonosti. Ohrasta ei saa kuohkeaa leipää, joten ohrajauhoja sekoitettiin veteen tai maitoon ja niistä tehtiin litteitä kakkuja, joita kutsuttiin nimellä μᾶζα. Vehnäleipä, ἄρτος, oli kalliimpaa, ja rikkaat perheet söivät sitä useammin.

Toinen tärkeä ruoka oli oliivi, ἐλαία. Kreikkalaiset söivät oliiveja ja käyttivät oliiviöljyä ruoanlaittoon, salaatteihin ja jopa lamppuihin. Kolmas oli viini, οἶνος. Sitä juotiin joka päivä, mutta lähes koskaan laimentamattomana. Viini sekoitettiin veteen isossa astiassa, jotta aterialla voitiin juoda ja silti puhua järkeviä.

Monet historioitsijat sanovat, että nämä kolme, vilja, oliiviöljy ja viini, olivat kreikkalaisen ruokavalion perusta. Niitä viljellään yhä kaikkialla Kreikassa.

Aamiainen oli pieni. Usein se oli vain viiniin kastettu leivänpala ja muutama viikuna tai oliivi. Lounas oli nopea ateria keskipäivän aikaan. Pääateria, δεῖπνον, syötiin illalla pimeän tultua, kun päivän työt oli tehty.

Leipä tai ohrakakku oli jokaisen aterian tärkein osa. Kaikella, mitä sen kanssa syötiin, oli oma nimensä: ὄψον. Se saattoi olla juustoa, τυρός, joka tehtiin vuohen- ja lampaanmaidosta. Se saattoi olla sipulia, valkosipulia, kaalia tai kukkuloilta kerättyjä villejä yrttejä. Se saattoi olla papuja, kikherneitä tai linssejä, φακῆ, jotka keitettiin hitaasti paksuksi keitoksi.

Linssit olivat halpoja ja täyttäviä, joten ne olivat köyhien perheiden tyypillistä ruokaa. Kreikassa niitä oli syöty tuhansia vuosia: Peloponnesoksella sijaitsevasta Franchthin luolasta löydetyt hiiltyneet linssit ovat noin 13 000 vuotta vanhoja.

Kreikalla on pitkät rannikot, joten kala, ἰχθύς, oli tärkeää ruokaa. Merenrannan kaupungeissa syötiin tuoretta tonnikalaa, miekkakalaa, mullokkia, mustekalaa ja simpukoita. Kaukana merestä tuore kala oli herkkua, joten siellä syötiin suolattuja pikkukaloja, kuten sardiineja ja sardelleja.

Lihan kanssa oli toisin. Useimmat perheet eivät syöneet sitä joka päivä. Tuoretta lihaa syötiin lähinnä uhrin yhteydessä: juhlassa eläin uhrattiin jumalalle, ja sen jälkeen liha jaettiin ihmisille. Sian- ja naudanliha olivat yleisimpiä. Kaupungeissa sianliha oli halvinta, ja makkaraa söivät sekä rikkaat että köyhät.

Sokeria ei ollut. Makeuttamiseen kreikkalaiset käyttivät hunajaa, μέλι, ja he söivät tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, kuten viikunoita ja viinirypäleitä, sekä pähkinöitä. Jo noin 2 500 vuotta sitten he söivät lettuja hunajan ja seesaminsiementen kanssa.

Antiikin kreikkalainen ei olisi voinut tehdä nykyistä kreikkalaista salaattia. Tomaatit, perunat ja paprikat ovat kotoisin Amerikasta, ja ne tulivat Eurooppaan vasta vuoden 1492 jälkeen. Myöskään sitruunat, riisi ja sokeri eivät olleet vielä tulleet Kreikkaan. Mutta oliivit, juusto, sipulit ja oliiviöljy olivat jo olemassa.

Monet ruokasanat ovat säilyneet, mutta osa on muuttunut. Hunaja on yhä μέλι, aivan kuten Homeroksella. Toiset sanat saivat uudet, lyhyemmät muodot:

• Kala on nykyään ψάρι, sanasta ὀψάριον, ”pieni ὄψον”, eli se, mitä leivän kanssa syötiin.
• Viini on nykyään κρασί, sanasta κρᾶσις, ”sekoitus”, koska viini sekoitettiin veteen.
• Leipä on nykyään ψωμί, sanasta ψωμίον, ”pieni suupala”. Vanhaa sanaa ἄρτος käytetään yhä kirkossa.
• Juusto on nykyään τυρί, sanan τυρός ”pieni” muoto.

Kun kreikkalainen lapsi tänään pyytää ψάρι-ruokaa, sana muistaa yhä muinaisen aterian: leipää ja vieressä jotain hyvää.