Antiikin Kreikan vaatteet: khiton, himation, peplos

Antiikin kreikkalaisten vaatteet olivat hyvin yksinkertaisia. Jokainen vaate oli suuri suorakulmainen kangas. Kukaan ei leikannut sitä muotoihin kuten nykyistä paitaa, eikä kiinteitä kokoja ollut. Talon naiset kehräsivät langan ja kutoivat kankaan kangaspuilla. Tavallisimmat materiaalit olivat lampaan villa ja pellavakasvista tehty pellava.

Se, miten kangas taiteltiin ja kiinnitettiin, antoi vaatteelle sen nimen. Pitkät vaateneulat, περόναι, ja soljet pitivät sen olkapäillä. Vyö, ζώνη, piti sen vyötäröllä. Jos mekko oli liian pitkä kävelyyn, kangasta vedettiin vähän vyön yli. Näin sama suorakulmio saattoi olla mekko, tunika tai viitta.

Monet patsaat näyttävät nykyään valkoisilta, ja maljakoissa vaatteet näyttävät usein yksivärisiltä. Todellisuudessa kreikkalainen kangas värjättiin usein kirkkaan punaiseksi, keltaiseksi, vihreäksi tai violetiksi. Sen reunoissa saattoi myös olla viiva- tai lehtikuvioita.

Khiton, χιτών, oli tunika, yleensä kevyttä pellavaa. Se oli ommeltu sivuista ja kiinnitetty neulalla kummastakin olkapäästä. Rivi pieniä neuloja käsivarsia pitkin saattoi muodostaa eräänlaisen hihan. Naiset käyttivät khitonia jalkoihin asti. Miehet, jotka tekivät työtä tai ratsastivat, käyttivät lyhyttä polvipituista khitonia, jotta he pystyivät liikkumaan helposti.

Peplos, πέπλος, oli naisten mekko paksummasta villasta. Ennen kiinnittämistä nainen taittoi kankaan yläosan alaspäin, niin että toinen kerros roikkui rinnan päällä. Tämä taite on peploksen tuntomerkki. Mekko kiinnitettiin kummaltakin olkapäältä ja sidottiin vyöllä.

Peplos on näistä vaatteista vanhin. 500-luvulla eaa. monet naiset alkoivat käyttää sen sijaan kevyempää pellavakhitonia. 400-luvulla eaa. peplos tuli taas muotiin. Jumalatar Athenen patsailla on yleensä peplos, ja Ateenan Panathenaia-juhlassa kulkueessa kannettiin uusi peplos Athenelle.

Khitonin tai peploksen päällä miehet ja naiset käyttivät himationia, ἱμάτιον. Se oli hyvin suuri suorakulmainen kangas, yleensä villaa. Se kiedottiin vartalon ympäri ja vasemman olkapään yli. Vanhemmat miehet pitivät sitä usein alavartalon ympärillä kuin pitkää hametta, pää heitettynä vasemmalle olkapäälle eikä yhtään neulaa. Parthenonin friisissä näkyy miehiä pitkissä himationeissa kulkemassa suuressa kulkueessa.

Nuoret miehet käyttivät usein khlamysta, χλαμύς, pienempää villaviittaa. Se kiinnitettiin oikealle olkapäälle, ja se sopi ratsastukseen ja matkustamiseen. Matkalaiset käyttivät myös leveälieristä hattua kuumaa aurinkoa ja sadetta vastaan.

Kotona kreikkalaiset kulkivat usein paljain jaloin. Ulkona heillä oli sandaalit, σανδάλια, ohuin hihnoin, tai pehmeät kengät ja saappaat. Naiset sitoivat pitkät hiuksensa usein huiveilla tai nauhoilla, ja miehet käyttivät kangaspäänauhoja.

Historioitsija Herodotos, joka eli 400-luvulla eaa., kertoo oudon tarinan vaateneuloista (Historiateos 5.87). Ateena lähetti sotilaita taistelemaan Aiginan saarelle, ja vain yksi mies palasi kotiin. Kaatuneiden sotilaiden vaimot olivat niin vihaisia, että he piirittivät hänet. Jokainen kysyi häneltä, missä hänen miehensä oli, ja he pistivät häntä vaatteidensa neuloilla. Mies kuoli.

Herodotoksen mukaan ateenalaiset rankaisivat sitten naisia muuttamalla heidän vaatteensa. Naisten piti lopettaa doorilaisen mekon käyttö pitkine neuloineen. Sen sijaan he pukeutuivat joonialaiseen pellavakhitoniin, joka ei tarvinnut sellaisia neuloja. Herodotos lisää, että tämä mekko ei oikeastaan tullut Joniasta vaan Kariasta Vähästä-Aasiasta.

Emme voi tarkistaa, tapahtuiko tarina oikeasti. Ehkä kreikkalaiset kertoivat sitä selittääkseen muodin muutoksen. Se kuitenkin näyttää, että vanhat neulat olivat pitkiä ja teräviä. Herodotos kertoo jopa, että kaksi muuta kaupunkia teki sen jälkeen neuloistaan puolitoista kertaa pidempiä.