Antiikin Kreikan keksinnöt

300-luvulla eaa. Egyptin Aleksandriaa hallitsivat kreikkalaiset kuninkaat. Oppineet ja insinöörit tulivat sinne töihin. Yksi heistä oli Ktesibios. Roomalainen kirjailija Vitruvius kertoo, että hän oli parturin poika. Ktesibioksen kirjat ovat kadonneet, joten tunnemme hänen työnsä vain myöhempien kirjoittajien kautta.

Ktesibios ei keksinyt ensimmäistä vesikelloa. Ateenan oikeusistuimissa savinen ruukku, jonka pohjan lähellä oli pieni reikä, mittasi jokaisen puheen ajan: kun vesi loppui, puhujan piti lopettaa. Kreikkalaiset kutsuivat sitä nimellä κλεψύδρα, ”vesivaras”. Tällainen ruukku 400-luvulta eaa. on Agoran museossa Ateenassa. Ktesibios rakensi paljon paremman kellon. Vesi tippui tasaisella nopeudella, uimuri nousi hitaasti ja pieni hahmo osoitti tunteja.

Vitruvius kertoo myös, että Ktesibios rakensi ensimmäiset vesiurut ja koneen, joka nosti vettä korkealle. Nykyään pumppu on kreikaksi αντλία, niin kaivolla kuin huoltoasemallakin.

Myös Heron asui Aleksandriassa, mutta paljon myöhemmin, ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Eräässä kirjassaan hän mainitsee pimennyksen. Tutkijat ovat yhdistäneet sen pimennykseen, joka nähtiin Aleksandriassa vuonna 62 jaa., ja näin Heron voidaan ajoittaa. Hän kertoo itse koonneensa vanhempien insinöörien keksinnöt ja lisänneensä omiaan.

Kirjassaan Pneumatika hän kuvaa kymmeniä laitteita, jotka toimivat ilman, veden tai höyryn avulla. Tässä niistä kolme:

• temppelin astia: siihen pudotettiin viiden drakhman kolikko, ja siitä valui vähän vettä peseytymistä varten;
• temppelin ovet, jotka aukesivat itsestään, kun alttarille sytytettiin tuli;
• metallipallo, joka pyöri ympäri ja ympäri, kun sen alla kiehui vettä. Sitä työnsi höyry, kreikaksi ἀτμός.

Oliko pyörivä pallo ensimmäinen höyrykone? Ei oikeastaan. Se ei tehnyt mitään hyödyllistä työtä. Se oli nokkela lelu, joka näytti höyryn voiman. Heron kirjoitti myös pienestä nukketeatterista, jonka nuket liikkuivat itsestään.

Arkhimedes eli Syrakusassa, kreikkalaisessa kaupungissa Sisiliassa, vuosina 287–212 eaa. Hän oli suuri matemaatikko. Historioitsija Diodoros kirjoittaa, että hän keksi ”egyptiläisen ruuvin” matkalla Egyptiin. Se on suuri ruuvi putken sisällä: kun sitä kääntää, vesi kiipeää ylös. Maanviljelijät kastelivat sillä peltojaan Niilin varrella, ja kaivosmiehet Espanjassa poistivat sillä vettä kaivoksista. Jotkut historioitsijat arvelevat, että samanlainen ruuvi oli käytössä jo aiemmin Assyriassa, mutta toiset ovat eri mieltä. Kreikan sana sille on κοχλίας. Alun perin se tarkoitti etanaa, koska etanan kuori on kierteen muotoinen.

Arkhimedes ei keksinyt vipua, kreikaksi μοχλός, mutta hän selitti säännön, jonka mukaan se toimii. Kirjailija Plutarkhos kertoo kuuluisan tarinan. Arkhimedes sanoi, että riittävällä voimalla hän voisi liikuttaa mitä tahansa painoa. Näyttääkseen sen hän istui kauempana ja veti väkipyörien, τροχαλίες, avulla raskaan laivan luokseen yhdellä kädellä. Plutarkhos kirjoitti tämän yli 300 vuotta myöhemmin, joten emme voi olla varmoja jokaisesta yksityiskohdasta.

Jotkin tarinat kreikkalaisista keksinnöistä ovat tarua. Homeroksen Iliaassa jumala Hefaistos tekee kolmijalkoja, joissa on kultaiset pyörät. Ne vierivät itsestään, αὐτόματοι, jumalten kokoukseen ja takaisin. Se on runo eikä oikea kone, mutta se osoittaa, että kreikkalaiset haaveilivat hyvin varhain esineistä, jotka liikkuvat itse.

Kuuluisa huudahdus εὕρηκα, ”Löysin sen!”, on toinen tarina. Vitruvius, joka kirjoitti noin 200 vuotta Arkhimedeen jälkeen, kertoo, että Arkhimedes hyppäsi kylvystä ja juoksi kotiin huutaen sitä, koska oli ratkaissut kultaista kruunua koskevan ongelman. Kukaan ei tiedä, tapahtuiko se todella. Mutta kreikkalaiset huudahtavat yhä εύρηκα!, kun he löytävät vastauksen.

Toiset asiat on dokumentoitu hyvin. Maantieteilijä Strabon kertoo, että Sostratos Knidoslainen rakennutti korkean tornin Pharoksen saarelle Aleksandriaan suojellakseen merimiehiä. Saaren nimestä tuli kreikan sana jokaiselle majakalle: φάρος.