Delfoi – maailman napa

Delfoi sijaitsee Keski-Kreikassa, korkealla Parnassos-vuoren jyrkillä rinteillä. Sen alapuolella oliivipuita täynnä oleva laakso laskeutuu merelle asti. Tänne muinaiset kreikkalaiset rakensivat ἱερόν-paikan, pyhäkön: pyhän paikan, joka kuului jumalalle. Delfoi kuului Apollonille, valon ja musiikin jumalalle. Paikka oli kuuluisa oraakkelistaan, mutta se oli myös vilkas paikka täynnä temppeleitä, patsaita ja lahjoja.

Kreikkalaiset uskoivat, että Delfoi oli ὀμφαλός, maapallon napa: sen tarkka keskipiste. Pyöreä, vähän munan muotoinen kivi merkitsi paikan. Matkailija Pausanias, joka kävi Delfoissa 100-luvulla jaa., kirjoitti, että kivi oli valkoista marmoria. Hän lisäsi, että myös runoilija Pindaros kutsui Delfoita maan keskipisteeksi.

Pyhäkön lähellä virtaa Kastalian lähde, Κασταλία. Pausaniaksen mukaan sen vesi oli makeaa juoda ja mukavaa kylpeä. Sieltä vierailijat nousivat Pyhää tietä, kivettyä tietä, joka kiemurtelee mutkitellen ylös rinnettä.

Pyhän tien varrella seisoi pieniä rakennuksia, jotka näyttivät pikkuruisilta temppeleiltä. Jokaista kutsutaan nimellä θησαυρός, aarrekammio. Kreikkalaiset kaupungit rakensivat niitä säilyttääkseen kallisarvoisia lahjoja, jotka ne antoivat Apollonille. Kaupunki, joka voitti taistelun, lähetti usein osan sotasaaliista eli tavaroista, jotka se oli ottanut viholliselta.

Delfoin parhaiten säilynyt rakennus on ateenalaisten aarrekammio. Se on tehty valkoisesta marmorista Paroksen saarelta. Pausanias kertoo, että ateenalaiset maksoivat sen Marathonin taistelun saaliilla vuonna 490 eaa., joten se rakennettiin luultavasti pian taistelun jälkeen. Sen vieressä olevassa kivijalustassa lukee yhä: ”Ateenalaiset Apollonille meedialaisilta, Marathonin taistelusta.” Meedialaiset olivat persialaisia. Jotkut arkeologit pitävät sitä kuitenkin veistosten tyylin perusteella hieman vanhempana, noin vuodelta 500 eaa.

Sifnoksen saaren asukkaat olivat rikkaita kaivostensa ansiosta. Noin 530–525 eaa. he rakensivat aarrekammion kokonaan marmorista. Kaksi naispatsasta kannatteli sen eteistä pylväiden sijasta, ja sen veistokset oli maalattu sinisiksi, punaisiksi, vihreiksi ja kultaisiksi.

Vuonna 479 eaa., persialaissotien jälkeen, yhdessä taistelleet kreikkalaiset kaupungit pystyttivät kultaisen kolmijalan pronssipylvään päälle, joka oli tehty kolmesta toisiinsa kietoutuneesta käärmeestä. Tämä Käärmepylväs vietiin Konstantinopoliin vuonna 330 jaa. Se seisoo yhä Istanbulissa, ja vuonna 2015 Delfoihin pystytettiin sen pronssinen kopio.

Pyhän tien yläpäässä seisoi ναός, Apollonin temppeli. Temppeli, jonka näemme nyt, ei ole ensimmäinen. Vanhempi temppeli valmistui vuonna 510 eaa., mutta maanjäristys tuhosi sen vuonna 373 eaa. Kreikkalaiset kaupungit keräsivät taas rahaa, ja uusi temppeli valmistui vuosina 334–333 eaa. Sen sisällä kreikkalaiset säilyttivät jumalan patsasta ja omfalos-kiveä. Nykyään siitä näkyy suuri kivinen perusta ja muutama pylväs.

Temppelin yläpuolella on θέατρον, teatteri, jossa on 35 riviä kivisiä istuimia. Siihen mahtui noin 4 500 ihmistä. Noin vuonna 160 eaa. Pergamonin kuningas Eumenes II maksoi siellä rakennustöitä.

Vielä ylempänä, lähellä alueen huippua, on στάδιον, stadion. Sen juoksurata on noin 178 metriä pitkä, ja se on Kreikan parhaiten säilynyt antiikin stadion. Täällä urheilijat juoksivat Pyytialaisissa kisoissa, Delfoin suurissa kilpailuissa. Voittajat eivät saaneet rahaa: palkintona oli laakerinlehdistä tehty seppele.

Pääpyhäkön alapuolella, Marmaria-nimisessä paikassa, seisoo Tholos, pyöreä marmorirakennus vuosilta 380–370 eaa. Kukaan ei tiedä varmasti, mihin sitä käytettiin.

Antiikin jälkeen raunioiden päälle kasvoi Kastri-niminen kylä. Vuonna 1892 Ateenan Ranskalainen arkeologinen koulu aloitti ”Suuren kaivauksen”. Kastrin talot ostettiin ja purettiin, ja pieni rautatie kuljetti maan pois. Vähitellen aarrekammiot, temppeli, teatteri ja stadion tulivat esiin.

Vuonna 1903 löydöille avattiin μουσεῖον, museo. Sen kuuluisin patsas on Vaunujenajaja, ἡνίοχος: pronssinen nuori mies, joka ohjasi vaunuja. Sisilian Gelan hallitsija lahjoitti sen Apollonille vaunukilpailun voiton jälkeen Pyytialaisissa kisoissa, luultavasti vuonna 478 tai 474 eaa. Häneltä puuttuu vain vasen käsi, ja hänen valkoisesta emalista ja kivestä tehdyt silmänsä katsovat yhä kävijöitä. Museossa voi nähdä myös kiveen veistetyn omfaloksen, jota peittää veistetty verkko, samanlainen kuin villaverkko, joka peitti pyhää kiveä. Se oli aikoinaan korkean pylvään huipulla, jossa on kolme tanssijatarta (330–325 eaa.).

Vuonna 1927 runoilija Angelos Sikelianos ja hänen vaimonsa Eva Palmer järjestivät täällä ensimmäiset Delfoin juhlat, joissa esitettiin antiikin näytelmä. Vuodesta 1987 Delfoi on ollut Unescon maailmanperintökohde. Ja Kastalian lähteen vesi virtaa yhä.