Filippos II ja Makedonian nousu

Makedonia, Μακεδονία, oli kuningaskunta kreikkalaisten kaupunkivaltioiden pohjoispuolella. Noin vuonna 360/359 eaa. se oli suuressa vaarassa. Kuningas Perdikkas oli kaatunut illyrialaisia vastaan, ja hänen kanssaan oli kuollut yli 4 000 makedonialaista (Diodoros 16.2). Naapurit ryöstivät maata, ja kaksi kilpailijaa tavoitteli valtaistuinta. Johdon otti kuninkaan nuorempi veli Filippos. Nykyinen hakuteossivusto Livius ajoittaa hänen syntymänsä vuoteen 382 eaa., joten hän oli noin 22-vuotias, ja kertoo hänen aloittaneen nuoren veljenpoikansa sijaishallitsijana.

Poikana Filippos oli elänyt Thebassa panttivankina eli henkilönä, jota pidetään hallussa, jotta sopimusta noudatettaisiin. Diodoroksen mukaan hän asui sotapäällikkö Epameinondaan isän luona; toinen perimätieto mainitsee thebalaisen Pammeneen. Historioitsijat olettavat usein, että hän oppi siellä paljon sodankäynnistä, mutta se on järkevä arvaus eikä asia, jota voisi todistaa.

Filippos ei taistellut kaikkia vihollisiaan vastaan yhtä aikaa. Hän maksoi joillekin, jotta nämä pysyisivät rauhassa, luopui toistaiseksi Amfipoliista ja koulutti miehiään (Diodoros 16.3). Sitten hän voitti paionit ja illyrialaiset (16.4).

Diodoros (16.3) kertoo, että Filippos harjoitutti miehiään jatkuvasti ja järjesti ensimmäisenä makedonialaisen falangin, φάλαγξ, tiiviin jalkaväkimuodostelman. Siihen liitetty ase on σάρισα, pitkä keihäs. Diodoros ei mainitse sitä tässä kohdassa. Paljon myöhemmin kirjoittanut Polybios (18.29) antaa käytännön pituudeksi neljätoista kyynärää, ja eräs nykyinen teksti 18–20 jalkaa eli noin kuusi metriä. Historioitsijat keskustelevat yhä sen pituudesta ja siitä, kuinka varhain Filippoksen miehet sitä kantoivat.

Kaikki tämä maksoi rahaa. Vuonna 357 eaa. Filippos valloitti Amfipoliin. Sen jälkeen hän otti haltuunsa Krenideen, Κρηνίδες, antoi sille oman nimensä mukaan nimen Filippoi, Φίλιπποι, ja kehitti sen kultakaivoksia; nykyiset tekstit ajoittavat tämän noin vuosiin 357–356 eaa. Diodoros (16.8) kertoo kaivosten tuottaneen yli 1 000 talenttia. Hänen mukaansa nimetty kultaraha, Φιλίππειον, maksoi palkkasoturit ja lahjukset. Diodoros (16.53) lisää, että Filippos sanoi mielellään kullan laajentaneen hänen valtakuntaansa paljon enemmän kuin aseiden.

Avioliitto oli toinen väline. Noin vuonna 357 eaa. hän nai molossien prinsessan Olympiaksen, Aleksanterin tulevan äidin, naituaan jo aiemmin illyrialaisen Audatan ja Filan (Athenaios 13.557). Myös sodalla oli hintansa: Methonen piirityksessä, πολιορκία, nuoli vei häneltä toisen silmän (Diodoros 16.34).

Vuonna 348 eaa. Filippos valtasi Olynthoksen lahjomalla sen johtomiehet, ryösti kaupungin ja myi sen asukkaat orjiksi (Diodoros 16.53). Vuonna 346 eaa. Ateena teki hänen kanssaan rauhan, Filokrateen rauhan. Samoihin aikoihin päättyi fokislaisten sota, ja Filippos sai fokislaisten kaksi ääntä Delfoista huolehtineessa amfiktyonien neuvostossa (16.59–60).

Ateenassa puhuja, ῥήτωρ, Demosthenes puhui häntä vastaan vuosien ajan. Hänen ensimmäinen filippikansa (351 eaa.) kysyy ateenalaisilta, mikä uutinen voisi olla hämmästyttävämpi kuin se, että makedonialainen voittaa heidät ja järjestelee Kreikan asioita (4.10). Kolmas (341 eaa.) sanoo, ettei Filippos ole kreikkalainen eikä edes barbaari kunniallisesta paikasta, vaan «ὀλέθρου Μακεδόνος», makedonialainen rutto (9.31).

Tämä on hyökkäys, ei puolueeton kuvaus. Herodotos (5.22) sanoo, että Makedonian kuningassuku oli kreikkalainen ja että Olympian tuomarit hyväksyivät tämän, ja Plutarkhos (Aleksanteri 3) kertoo Filippoksen kilpahevosen voittaneen olympialaisissa. Eivätkä kaikki ateenalaiset olleet samaa mieltä Demostheneen kanssa: Isokrates kehotti Filipposta itseään yhdistämään kreikkalaiset Persiaa vastaan (5.16).

Filippos valtasi yllättäen Elateian, ja Demosthenes sai Ateenan etsimään liittoa, συμμαχία, Theban kanssa (Diodoros 16.84–85). Armeijat kohtasivat Khaironeiassa elokuussa 338 eaa. Diodoros antaa Filippokselle yli 30 000 jalkamiestä ja vähintään 2 000 ratsumiestä ja kertoo, että noin kahdeksantoistavuotias Aleksanteri murtautui ensimmäisenä vihollisen rintaman läpi. Plutarkhos (Aleksanteri 9) kertoo, että hänen sanottiin murtaneen ensimmäisenä thebalaisten pyhän joukon. Polyainos kuvaa sen sijaan teeskenneltyä perääntymistä, joten nykyiset kirjoittajat yrittävät yhdistää kertomukset. Yli 1 000 ateenalaista kuoli ja vähintään 2 000 joutui vangiksi (16.86). Matkakirjailija Pausanias (9.40.10) näki thebalaisten yhteisen haudan, jonka päällä oli leijona; leijona on sittemmin entistetty.

Filippos vapautti ateenalaiset vangit ilman lunnaita, mutta asetti varuskunnan Thebaan (16.87). Korintissa pidetyssä kokouksessa kreikkalaiset valitsivat hänet Persiaa vastaan käytävän sodan päälliköksi (16.89). Sitten vuonna 336 eaa. Aigaissa pidetyillä häillä hänen henkivartijansa, jonka nimi oli niin ikään Pausanias, puukotti hänet teatterissa (16.92–94). Diodoros kertoo yksityisestä kostosta; Plutarkhos (Aleksanteri 10) kertoo, että suurin osa syytöksistä kohdistui Olympiakseen ja osa Aleksanteriin.

Vuonna 1977 Manolis Andronikos löysi rikkaan haudan Verginasta, antiikin Aigaista, ja liitti sen Filippokseen. Toiset ovat ehdottaneet hänen poikaansa Arrhidaiosta, ja keskustelu jatkuu.