”Θα πρέπει” ja ”μπορεί”: velvoite vai päätelmä?
Samat sanat sekä määräävät että arvailevat. Seuraava aikamuoto ratkaisee — virhe muuttaa oletuksen käskyksi.
Θα πρέπει: kaksi lukutapaa
Preesensin tai futuurin kanssa se on lievennetty velvoite; perfektin kanssa päätelmä: «Θα πρέπει να έφυγε».
- Θα πρέπει να φύγεις νωρίς αύριο.Sinun kannattaisi lähteä huomenna aikaisin.
- Θα πρέπει να έχει φύγει ήδη· το φως είναι σβηστό.Hän on varmaankin jo lähtenyt – valo on sammuksissa.
- Πρέπει να πληρώσεις μέχρι την Παρασκευή.Sinun on maksettava perjantaihin mennessä.
- Έπρεπε να το είχες πει νωρίτερα.Sinun olisi pitänyt sanoa se aiemmin.
| δομή | σημασία | παράδειγμα |
|---|---|---|
| θα πρέπει να + ενεστώτας | ήπια υποχρέωση | Θα πρέπει να προσέχεις. |
| θα πρέπει να + αόριστος | υποχρέωση, συνοπτικά | Θα πρέπει να φύγεις τώρα. |
| θα πρέπει να + παρακείμενος | συμπέρασμα για το παρελθόν | Θα πρέπει να έχει φύγει. |
| πρέπει να + ενεστώτας | ρητή υποχρέωση | Πρέπει να πληρώσεις. |
| έπρεπε να + … | υποχρέωση που δεν τηρήθηκε | Έπρεπε να το είχες πει. |
Μπορεί: lupa, kyky, todennäköisyys
Persoonallisena μπορώ ilmaisee kykyä tai lupaa. Persoonattomana ja kolmanteen persoonaan jähmettyneenä μπορεί ilmaisee todennäköisyyttä.
Sama aihe muilla tasoilla
Usein kysytyt kysymykset
Ilmaiseeko θα πρέπει velvollisuutta vai päättelyä?
Molempia: seuraava aikamuoto ratkaisee. Preesensin tai futuurin kanssa se on pehmennetty velvollisuus — «Θα πρέπει να φύγεις νωρίς αύριο». Perfektin kanssa se on päättely — «Θα πρέπει να έχει φύγει ήδη· το φως είναι σβηστό».
Mikä ero on verbillä μπορώ ja persoonattomalla μπορεί?
Persoonallisena «μπορώ» ilmaisee kykyä tai lupaa: «Μπορώ να κολυμπήσω». Kolmanteen persoonaan jähmettyneenä «μπορεί» ilmaisee todennäköisyyttä: «Μπορεί να βρέξει». Monikko paljastaa oppijan: ”μπορούν να βρέξει” ei ole olemassa.
Miksi näiden kahden lukutavan sekoittaminen muuttaa viestin?
Koska oletuksesta tulee käsky. «Θα πρέπει να πληρώσεις μέχρι την Παρασκευή» on ohje; «Θα πρέπει να πλήρωσε» on arvaus siitä, mitä tapahtui. Sama sana, kaksi vastakkaista puheaktia.