Sanajärjestys
Kreikan perusjärjestys on SVO, mutta se liikkuu vapaasti: muuttuu vain painotus. Ainoat kovat säännöt koskevat heikkoja pronomineja.
SVO oletuksena, vapaa sijamuotojen ansiosta
Ο Νίκος αγαπάει τη Μαρία on neutraali järjestys. Koska sijat kertovat kuka tekee mitä, Τη Μαρία αγαπάει ο Νίκος pysyy yksiselitteisenä — järjestys ei enää kerro tekijää vaan sen, mikä on tärkeää.
- Ο Νίκος αγαπάει τη Μαρία.Nikos rakastaa Mariaa.
- Τη Μαρία αγαπάει ο Νίκος.Juuri Mariaa Nikos rakastaa.
- Τον Νίκο αγαπάει η Μαρία.Juuri Nikosta Maria rakastaa.
Kova sääntö: heikot pronominit
μου, σου, τον, την, το… tulevat välittömästi ENNEN taipunutta verbiä: Μου το έδωσε. Kaksi poikkeusta, joissa ne seuraavat: imperatiivi (Δώσε μου το!) ja gerundi (βλέποντάς την).
- Σου το είπα χθες.Sanoin sen sinulle eilen.
- Πες μου την αλήθεια!Kerro minulle totuus!
Uusi tieto tulee viimeisenä
Kreikka työntää uuden tiedon loppuun ja nostaa alkuun sen, mistä jo puhutaan. Ήρθε ο Νίκος vastaa kysymykseen ”kuka tuli?”; Ο Νίκος ήρθε kysymykseen ”entä Nikos?”. Samat sanat, kaksi eri kysymystä.
- Ήρθε ο Νίκος.Tuli Nikos.
- Ο Νίκος ήρθε.Nikos on tullut.
- Ο Νίκος ήρθε χθες.Nikos tuli eilen.
Adjektiivi ja genetiivi: minne ne kuuluvat
Adjektiivi edeltää: το κόκκινο φόρεμα. Artikkelin toisto (το φόρεμα το κόκκινο) tuo kontrastiivisen painotuksen — ”PUNAINEN mekko, ei sininen”. Genetiivi seuraa yleensä (το σπίτι του φίλου μου); heikot omistusmuodot takertuvat substantiiviin: ο πατέρας μου.
- το κόκκινο φόρεμαpunainen mekko
- το φόρεμα το κόκκινοse punainen mekko, ei sininen
- το σπίτι του φίλου μουystäväni talo
- ο πατέρας μουisäni
Sinun vuorosi
Valitse luontevin järjestys.
Usein kysytyt kysymykset
Onko kreikan sanajärjestys vapaa?
Suurelta osin, sijamuotojen ansiosta. Neutraali järjestys on subjekti-verbi-objekti: «Ο Νίκος αγαπάει τη Μαρία». Koska sijat kertovat kuka tekee mitä, «Τη Μαρία αγαπάει ο Νίκος» pysyy yksiselitteisenä: järjestys ei enää kerro tekijää vaan sen, mikä on tärkeää.
Mihin heikot pronominit on pakko sijoittaa kreikassa?
Tämä on sanajärjestyksen ainoa ehdoton sääntö: «μου», «σου», «τον», «την», «το»… tulevat välittömästi ENNEN taivutettua verbiä — «Σου το είπα χθες». Kaksi poikkeusta, joissa ne seuraavat: imperatiivi («Πες μου την αλήθεια!») ja -οντας-muoto («βλέποντάς την»).
Mikä ero on lauseilla «Ήρθε ο Νίκος» ja «Ο Νίκος ήρθε»?
Kreikka työntää uuden tiedon loppuun. «Ήρθε ο Νίκος» vastaa kysymykseen kuka tuli?; «Ο Νίκος ήρθε» vastaa kysymykseen entä Nikos?. Samat sanat, kaksi eri kysymystä — ja sen kertoo sijainti, ei pelkkä intonaatio.